perjantai 27. toukokuuta 2016

Wagner-sopraanoiden aatelia


27.5.2016 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu, sol. Violeta Urmana, sopraano Musiikkitalossa Helsingissä

RSO:n kevätkauden päätöskonsertti alkoi Beethovenin Leonore nro 2 -alkusoitolla. En jaksanut oikein innostua tästä liikaa kulutetusta ja vähän tylsähköstä numerosta, vaikka Lintu kuinka pomppikin orkesterinsa edessä. Ei RSO:n soitossa kyllä mitään vikaa ollut, vaan ainoastaan tämän kuulijan korvien välissä.

Mutta sitten alkoi tapahtua, kun lavalle saapui liettualainen dramaattinen sopraano Violeta Urmana. Berliozin Kleopatran kuolema oli koskettava esitys, jossa saattoi vain nauttia Urmanan samettisen ja sävykkään äänen loistosta. Musiikki vei mukanaan ja rentoutti niin, että melkein jo alkoi todellisuudentaju hämärtyä.

Väliajan jälkeen seurasi Wagnerin musiikkia. Siegfried-idyllistä Lintu maalaili niin hempeän ja tunteellisen tulkinnan, että kappaletta oli jo vaikea mieltää Wagnerin musiikiksi. Mutta tätä ei ollutkaan tarkoitettu julkisuuteen, vaan kyseessä oli intiimi rakkauden- ja onnentunnustus Cosima-vaimolle. Aah!

Päätösnumero oli se, jota olimme kaikki odottaneet: Illan huipensi Götterdämmerung (suom. Jumalten tuho) -oopperan loppukohtaus "Starke Scheite schichtet mir dort...". Siinä Brünnhilde valmistautuu omaan uhrautuvaan loppuunsa roviolla ja samalla Valhallan tuhoutumiseen ja maailmanloppuun. Urmana oli uskomattoman väkevä, intensiivinen ja säteilevä esiintyjä. Hänen äänityyppinsä ja tulkintansa oli tähän numeroon kerta kaikkiaan täydellinen. Ja kyllä yleisö hänet palkitsikin mahtavilla aplodeilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti