maanantai 27. huhtikuuta 2015

Oopperaturnee Saksanmaalla


26.4.2015 Ildebrando Pizzettin ooppera Murder in the Cathedral (Assassinio nella cattedrale) Oper Frankfurtissa

Minulle aiemmin tuntemattoman Pizzettin (1880-1968) myöhäistuotantoa oleva ooppera vuodelta 1958 perustuu T. S. Eliotin samannimiseen näytelmään. Thomas Becketin tarina on tuttu kaikille, jotka eivät ole nukkuneet kirkkohistorian tunneilla. Brittiläinen Keith Warner oli ohjannut produktion, joka ei tarjonnut valmiita vastauksia vaan jätti yleisölle paljon pohdittavaa. Karsten Januschke ja hänen johtamansa orkesteri tekivät hyvää työtä ja kuoro oli suuressa roolissa koko teoksen ajan. Lähes kaikki solistitehtävät olivat pieniä, ainoastaan päärooli sisälsi enemmälti laulettavaa. Pienessä osassa lauloi ahvenanmaalaissyntyinen mezzosopraano Jenny Carlstedt, joka on kuulunut talon solistikuntaan jo yli 10 vuotta. Becketin roolin lauloi Sir John Tomlinson, jota kuulin tammikuun lopussa Deutsche Operissa Berliinissä. Silloin järisyttävän vaikutuksen tehnyt 68-vuotias bassokonkari ei ollut nyt aivan parhaimmillaan. Ääni kuulosti väsyneeltä ja paikoin laulussa oli epätarkkuuksia. Mutta oikein mielenkiintoinen puolitoistatuntinen tämä oli ja teos johon ei varmaankaan kovin pian Suomessa törmää.

27.4.2015 Jean-Philippe Rameaun ooppera Platée Oper Stuttgartissa

Olen nähnyt Rameaun oopperoita vain kourallisen, mutta tämä Platée (1745/49) nousi niistä musiikkinsa osalta suosikikseni. Kyllä oli kauniita melodioita ja nautinnollista soitantoa, josta vastasi Staatsorchester Stuttgart Hans Christoph Büngerin johdolla. Kuoro oli teoksessa suuressa roolissa ja ansaitsee kiitokset tarkkuudestaan ja yhtenäisestä soinnistaan. Eikä solisteissakaan ollut valittamista: pätevää joukkoa, jotka hallitsivat barokkilaulun ja eläytyivät hienosti erilaisiin tunnetiloihin. Cyril Auvity Thespiksenä ja Thomas Walker Platéen osassa saivat suurimman suosion. Mutta entäpä ohjaus? Oopperan "paha poika" Calixto Bieito toi tyylilleen uskollisena lavalle seksiä ja paljasta pintaa. Saksalaisissa oopperataloissa olen ihmetellyt ennenkin, millaisia reaktioita nämä saavat yleisössä aikaan - olisi näet voinut kuvitella, että katsomossa istuu alakoululaisia. Tai ehkä meille suomalaisille alastomuus on niin arkipäiväistä, ettei shokeeraaminen ja otsikoihin pääsy ihan näin halpahintaisilla tempuilla onnistu. Mutta saksalaisiin näyttää uppoavan... Omasta puolestani toivoisin, että Bieito voisi pikku hiljaa keksiä ohjauksiinsa jotain muutakin sisältöä - tämä on jo niin nähty! Vielä pitää mainita teoksen valot (Reinhard Traubin käsialaa), joilla saatiin aikaan mm. hieno sade-efekti.

28.4.2015 Paul Dukasin ooppera Ariane et Barbe-Bleue Opéra national du Rhinissä Strasbourgissa

No jaa, vähän tuli poikettua Ranskankin puolella, kun en voinut vastustaa Dukasin oopperan houkutusta. Ja täytyy sanoa, että kyllä kannatti. Vajaat kaksi tuntia kestänyt ooppera vuodelta 1907 perustuu Maeterlinckin näytelmään. Ooppera eteni ihan fyysisestikin kahdella eri näyttämön tasolla, joiden tapahtumat linkittyivät yhteen. Olivier Pyn ohjaus ansaitsee suitsutusta, sillä libreton psykologisia ulottuvuuksia oli käännetty näyttämökuviksi aivan herkullisella tavalla. Alastomuutta tässäkin produktiossa oli koko rahan edestä, mutta se ei ollut sensaatiohakuista ja itsetarkoituksellista (tai siltä tuntuvaa) kuten eilisessä Platéessa. Dukasin musiikki oli tehokasta ja se tuntui olevan saumattomasti yhtä ohjauksen kanssa (näin ei valitettavasti oopperoissa aina ole). Daniele Callegari piti johtajana homman hyppysissään. Ainoastaan parissa kuoronumerossa balanssi ei toiminut, ja sekin johtui ilmeisesti kuorolaisten sijoittamisesta näyttämön sivuilla olleisiin aitioihin. Solistit tekivät hyvän vaikutuksen, mutta Arianen roolin laulaneen Jeanne-Michèle Charbonnetin ääni väsyi teoksen loppupuolella. Hänen vibratonsa oli ajoittain niin löysä, että se kuulosti jo rumalta.

29.4.2015 Jacques Offenbachin operetti Orfeus manalassa (Orphée aux enfers, saks. Orpheus in der Unterwelt) Staatstheater Darmstadtissa

Vaihteeksi jotain kepeämpää noiden vakavasävyisten oopperoiden jälkeen... Odotukset olivat korkealla, mutta hienoinen mahalasku ja jopa pettymys illasta tuli. Teoksessa oli operetiksikin poikkeuksellisen pitkiä puheosuuksia, mikä teki siitä vähän pitkästyttävän (tämä saattoi myös johtua siitä, että osa saksankielisistä vitseistä ja viittauksista meni minulta ohi). Cordula Däuperin ohjaus ei ollut kovin vetävä, vaikka siinä oli muutamat hetkensä ja oivalluksensa. Nuori kapellimestari Elias Grandy teki parhaansa, mutta vähän mitäänsanomaton olo soitannosta jäi; siitä kaikkien tuntemasta can canistakaan ei löytynyt tarvittavaa vauhtia ja räiskettä. Solistitehtävät oli miehitetty kovin epätasaisesti: teatterin ja musikaalin puolella uraansa tehneet Christian Klischat ja Randy Diamond oli kiinnitetty Jupiterin ja Pluton rooleihin. Ammattilaisproduktioon luulisi kyllä löytyvän sen tasoisia laulajia, ettei tarvitsisi vähän väliä kuunnella nuotin vierestä laulamista! Naissolisteista kiitosta ansaitsevat Katrin Gerstenberger ja Rinnat Moriah. 

30.4.2015 Richard Straussin ooppera Die schweigsame Frau Essenin Aalto-Theaterissa

Essenissä kelpasi ihastella Alvar Aallon arkkitehtuuria, mutta illan oopperan kanssa oli vähän niin ja näin. Ensimmäinen näytös oli järkyttävän staattista lavaoleilua, johon Guy Joostenin ohjaus ei tuonut juuri mitään lisäarvoa. Pitkästyminen oli lähellä, mutta onneksi toisessa ja varsinkin kolmannessa näytöksessä alkoi jotain tapahtuakin. Tällä kertaa minäkin ymmärsin libreton vitseistä suurimman osan (kiitos saksankielisen tekstityksen). Straussin kaunis musiikki kannatteli iltaa, ja olihan solisteissa muutama valopilkku. Sir Morosusina laulaneen Franz Hawlatan basso oli vaikuttavaa kuultavaa, ja hän lauloi oopperan päätösnumeron kauniisti yleisön keskellä katsomossa. Tenori Michael Smallwood oli Henrynä mies paikallaan, mutta hänen äänensä alkoi väsyä ikävästi teoksen loppupuolella. Essener Philharmoniker oli selvästi soittanut Straussia ennenkin, johtajana oli nyt Martyn Brabbins.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Yllätyksetön Sibelius-laulukilpailun finaali


25.4.2015 Kolmannen kansainvälisen Sibelius-laulukilpailun finaali Järvenpää-talossa

Kuusi finalistia esittivät Sibeliuksen lauluja tällä kertaa pianosäestyksellä. Tämä laajensi mukavasti kappalevalikoimaa, vaikkakin kilpailijoista neljä oli valinnut Var det en dröm? -laulun. (Mutta en minä valita, se kun sattuu olemaan suosikkini kaikista Sibeliuksen lauluista.)

No, itse asiaan: Kerrankin laulukilpailu, jossa laitoin finalistit täsmälleen samaan järjestykseen kuin tuomaristo. Liikuttavaa samanmielisyyttä! Ja tämä siitäkin huolimatta, että minä en kuullut alku- ja välieräsuorituksia, jotka myös otettiin huomioon sijoista päätettäessä.

Kilpailun voiton vei baritoni Aarne Pelkonen pianistinaan tuttuun tapaan Juho Alakärppä. Pelkosen vahva kerronta nosti hänet muiden yläpuolelle. Jo kokemusta omaavana ja menestystäkin saavuttaneena liedlaulajana häneltä löytyi sävyjen kirjoa ja taitoa saada yleisökin kokemaan. Yhteistyö pianistin kanssa oli saumatonta ja nautittavaa. Norden ei ehkä ollut baritonille paras mahdollinen kappalevalinta - sen dynamiikka muuttui transponoinnin tuloksena kovin oudoksi. Mutta hyvin ansaittu voitto!

Toiseksi kilpailussa tuli mezzosopraano Erica Back. Olen kuullut häntä vuosien mittaan monesti ja viimeksi 1,5 viikkoa sitten Sibelius-Akatemian oopperassa ajattelin, että onpa hän kehittynyt kovasti. Ja siitä tuli nyt hyvä lisänäyttö! Kaunista ja tasapainoista laulua sekä persoonallista tulkintaa. Toisinaan eläytyminen ja esittäminen meinasivat mennä jo vähän ylikin. Backin äidinkieli on ruotsi, ja olikin ilo kuunnella miten luontevasti teksti voi istua ja soida. Olisiko tästä ollut hänelle vähän lisäetua kilpailijoihin nähden?

Kolmanneksi tuomaristo valitsi sopraano Hanna Rantalan. Teknisesti hyvä, mutta vähän kylmäksi jättänyt suoritus. Rantala ei ehkä ole omimmillaan liedlaulajana, epäilisin oopperan olevan hänelle paremmin sopiva ala.

Neljänneksi tuli virolainen mezzosopraano Tuuri Dede. Hänellä oli kaunis lämmin äänenväri ja iloinen olemus, mutta se ei nyt riittänyt kovin pitkälle. Ohjelmisto oli rakennettu tai ainakin järjestys valittu oudosti: På verandan vid havetista suoraan kukkalauluihin!

Viidennen palkinnon sai sopraano Sanna Matinniemi, joka oli minulle melkein uusi tuttavuus. Hänen materiaalissaan on edellytyksiä kasvaa ja kehittyä dramaattisempaan suuntaan, mutta vielä hän oli kovin keskentekoinen laulaja.

Viimeiseksi finaalissa jäi puolalainen baritoni Artur Rozek. Hänen kunniakseen on sanottava, että varsin hyvin oli ruotsin läksynsä tehnyt (jonkin verran virheitä lausumiseen oli kyllä vielä jäänyt). Enimmäkseen oppilasmaista esiintymistä ja paatoksellista tulkintaa höystettynä käsimaneereilla (kaikkeen tällaiseen ehkä epäolennaiseen sitä kiinnittää huomionsa, vaikka musiikin pitäisi olla pääosassa!).

Aarne Pelkosta lukuun ottamatta laulajat käyttivät kilpailun tarjoamia pianisteja: Erica Backin, Tuuri Deden ja Artur Rozekin pianistina urakoi Kristian Attila. Hans-Otto Ehrström oli Hanna Rantalan kumppani ja Ilmari Räikkönen Sanna Matinniemen. Hienoa työtä tekivät kaikki, kokeneita kilpailupianisteja kun ovat.

Palkintojenjaon jälkeen kuulin sivusta, kun YLE:n haastattelija kysyi Aarne Pelkoselta, että mihin hän aikoo palkintorahat käyttää. Voisiko enää typerämpää ja moukkamaisempaa kysymystä keksiä!

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Huhtikuun 2015 oopperat ja konsertit tiivistäen


(Tämä on muutaman edellisen päivityksen tapaan jälkikäteen tapahtuvaa dokumentointia, minkä vuoksi en jaarittele yksittäisistä tapahtumista pitkään.)

1.4.2015 J. S. Bachin Johannes-passio Ristinkirkossa Lahdessa
Sinfonia Lahden ja Dominante-kuoron pääsiäiskonsertti, jonka johti Seppo Murto. Solisteina olivat Ilona Jokinen, Jeni Packalén, Jussi Salonen (evankelista), Elja Puukko (Pilatus) ja Esa Ruuttunen (Jeesus). Pilvi Listo-Tervaportti soitti urkuja ja continuosellistinä toimi Sanna Palas-Lassila. Esittäjät olivat oikein päteviä ja kuoro oli hyvässä iskussa. Hyvä tunnelma jäi tästä konsertista.

2.4.2015 Johannes Brahmsin Ein deutsches Requiem Taidetehtaassa Porvoossa
Lisää suurteoksia, nyt Brahmsia Lohjan kaupunginorkesterin ja Uusimaa-kuoron voimin. Esa Heikkilä johti pontevan esityksen eikä solisteissakaan (Tuuli Takala ja Juha Kotilainen) ollut moittimista. Avanti-salin akustiikka kylläkin kohteli esityksen balanssia kaltoin, ainakin ajoittain.

3.4.2015 Georg Philipp Telemannin Matteus-passio Tapiolan kirkossa Espoossa
Georg Philipp Telemannin Matteus-passio oli minulle aivan uusi tuttavuus. Ilmeisesti teoksen outous ei haitannut muitakaan, sillä teosta saapui kuuntelemaan tupaten täysi kirkollinen väkeä. Lohjan kaupunginorkesteri ehti tännekin, nyt johtajana Eric-Olof Söderström ja kuorona Tapiolan srk:n oma Passiokuoro. Solisteista löytyi monta tunnettua nimeä: Hanna Rantala, Essi Luttinen, Jere Martikainen, Markku Pihlaja, Niklas Spångberg, Johann Tilli (Jeesus) ja Hannu Jurmu (evankelista). Tässä sielu lepäsi (ellei lukuun oteta Jurmun ajoittaista yliesittämistä).

4.4.2015 Richard Wagnerin ooppera Nürnbergin mestarilaulajat Kansallisoopperassa Helsingissä
Mikäpäs sen mukavampaa lankalauantain ohjelmaa, kuin tuhti pläjäys Wagneria! Zürichin oopperasta hankittu produktio oli miellyttävästi ohjattu ja rauhallinen kokonaisuus. Lavastuksena oli koko esityksen ajan sodan tuhoaman kaupungin raunioita eikä pukuloistollakaan koreiltu. Solistit olivat lähes kokonaan kotimaisia voimia; ainoastaan Hans Sachsin suuren roolin lauloi saksalainen Ralf Lukas ja Sixtus Beckmesserinä hääri itävaltalainen(?) Michael Kraus. Ylikapellimesteri Michael Güttler johti. Harry Kupferin ohjauksessa pidin myös siitä, ettei Beckmesserin koomisuutta liioiteltu eikä hänen surkeuttaan alleviivattu, kuten joissain muissa näkemissäni produktioissa on asianlaita ollut. Tässä kyllä hujahti 5,5 tuntia ihan huomaamatta, sitä Wagner-taikaa nääs!

5.4.2015 Elokuvissa: Kurt Weillin ooppera Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho The Royal Opera Housesta
Weillin ja Brechtin ooppera The Royal Opera Housesta Lontoon Covent Gardenista. John Fulljamesin ohjaus päihitti mennen tullen ainoan aiemmin näkemäni, eli Lauri Maijalan ohjauksen Helsingin juhlaviikoilla vuonna 2011. Nyt pysyin jopa juonessa! Anne Sofie von Otter oli mainio, samoin kuin useimmat miessolistit. Ei tästä vieläkään tullut lempioopperaani (kaukana siitä!), mutta ihan mukava oli ilta Mahagonnyssa.

6.4.2015 Kaija Saariahon ooppera Émilie Kansallisoopperassa Helsingissä
No nyt oli täysosuma! Tästä esityksestä en parhaalla tahdollanikaan (heh heh!) löytänyt heikkoa lenkkiä. Kaija Saariahon musiikki toimi saumattomasti Amin Maaloufin libreton kanssa. Viitteellinen lavastus valotti hienosti Émilie du Châteletin mielenmaisemia ja upea Camilla Nylund oli, no - kerrassaan upea! Katsomossa oli harmillisen paljon tilaa, liekö ajankohta (2. pääsiäispäivä) ollut monille huono?

11.4.2015 Sibelius neljän ikkunan läpi II: Sibelius ja Pohjoismaat -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä
Sarjan toisessa konsertissa tarkasteltiin Sibeliuksen laulutuotantoa "pohjoismaisten naapurimaiden kulttuurisesta kontekstista, sekä genremielessä että kirjallisuuden kautta." Oli mielenkiintoista kuulla muutamista Sibeliuksen ikitutuista lauluista muiden sävellyksiä, siis samoihin runoihin tehtyjä. Konsertin säveltäjänimiä olivat Mestarimme lisäksi Karl Collan, Hugo Ingelius, Gabriel Linsén, Edvard Grieg, Carl Nielsen, Ture Rangström, Harald Fryklöf ja Wilhelm Stenhammar. Voi miten erilaisen kappaleen oli vaikkapa Stenhammar saanut aikaan Runebergin runosta Flickan kom ifrån sin älsklings möte! Konsertin alkupuolen laulusolisteja olivat Johanna Isokoski, Markus Suihkonen, Olli Rasanen ja Annika Leino. Pianisteina toimivat Joel Papinoja ja Sonja Hendunen. Konsertin jälkipuoliskolla sopraano Kirsi Tiihonen tarjoili kattauksen Sibeliuksen lauluja Gustav Djupsjöbackan kanssa. Tiihonen on esiintynyt viime vuosina Suomessa melko vähän, ja hän olikin vetänyt saliin ihan kiitettävästi yleisöä.

12.4.2015 Helsingin Barokkiorkesteri, joht. Erich Höbarth, viulu Musiikkitalossa Helsingissä
HeBO:n Vanhan musiikin sarjassa ehdin vasta kevään kolmanteen konserttiin. Viulisti Erich Höbarthin johdolla kuulimme ajatuksella kootun ohjelman: Fuxia, Schmelzeria, Caldaraa, Muffatia, Biberia ja Rittleria. Näistä Johann Joseph Fuxin Ouverture VI d-molli ja Antonio Caldaran Sinfonia C-duuri saivat vasta nyt ensiesityksensä Suomessa. Eipä tarvinnut odottaa kun reilut 300 vuotta! HeBO:n konserteissa on aina ollut aistittavissa soittamisen iloa ja asialleen omistautumista, eikä tämä kerta ollut poikkeus.

15.4.2015 Kirkkokonsertti Ristinkirkossa Lahdessa
Anastasia ensemble ja soitinyhtye esittivät Markus Tikkasen johdolla barokin kirkkomusiikkia: Koraalit J. S. Bachin kantaatista BWV 147, Buxtehuden kantaatti Jesu meine Freude sekä Bachin Messu A-duuri BWV 234. Näistä viimeinen ja varsinkin sen Kyrie-osa osoittautui kuoron taitoihin nähden liian vaikeaksi valinnaksi. Kokonaisuus oli kuitenkin ihan tyydyttävä ja erityisesti solistit Sannamaria Salli ja Anne Kantola ansaitsevat kiitokset.

16.4.2015 Gioachino Rossinin ooppera Il viaggio - Matkalla Brysseliin Musiikkitalossa Helsingissä
Rossinin tunnettu ooppera Matka Reimsiin (Il viaggio a Reims, ossia L'albergo del Giglio d'Oro) oli saanut sibalaisten käsittelyssä yllä olevan nimen. Teoksesta tihkuneiden ennakkotietojen perusteella ja ohjaajan (Ville Saukkonen) tuntien oli lupa odottaa menevää oopperailtaa. Eikä odotuksissa tarvinnut pettyä! Matka Reimsiin on mielestäni Rossinin tylsimpiä oopperoita, jossa paikoittain upea musiikki tai edes Dario Fon lentomunahärpäkkeet (viittaus takavuosien produktioon Kansallisoopperassa) eivät riitä pelastamaan kökköä ja pitkäveteistä tarinaa. Mutta nyt oli kaikki toisin! Ohjaus vilisi hauskoja tai nokkelia viittauksia ja herjoja (varsinkin Venäjä sai jälkimmäisistä ansaitun osansa). Solisteista vakuuttivat ennen kaikkea suurimmissa tehtävissä laulaneet naiset Saara Kiiveri, Tuuli Takala, Albina Isufi ja Erica Back. Miessolisteista taisivat Tang Han Zhang ja Sampo Haapaniemi tehdä yleisöön parhaimman kajauksen. Tomas Djupsjöbacka johti selkä hiessä orkesteria, jonka yhteissoiton tasokkuus yllätti.

17.4.2015 Carl Nielsenin ooppera Saul ja Daavid Kööpenhaminan kuninkaallisessa oopperassa
Juhlavuottaan viettävän Nielsenin oopperoita ei ole liiemmin Suomessa esitetty, joten piti tehdä varta vasiten parin päivän pikareissu Kööpenhaminaan bongaamaan moisia. Ensimmäisenä oli luvassa Saul ja Daavid, joka on myös Nielsenin ensimmäinen ooppera. Tämä ehkä näkyi ja kuului kokonaisuudessa, mutta ihan kelpo ensityö oli kyseessä. Esiintyjät hoitivat hommansa, mutta ohjaukseen tämän lento sitten kilpistyi. Enpä ole aikoihin nähnyt tällaista staattisuutta ja paikallaanpönötystä oopperaesityksissä, luulin niiden jo jääneen historiaan. Vai yrittikö ohjaaja (David Pountney) tavoittaa juuri tällä jotain historiallista? Mene ja tiedä, en kuitenkaan vaikuttunut.

18.4.2015 Carl Nielsenin ooppera Naamiaiset Kööpenhaminan kuninkaallisessa oopperassa
Tämä toinen Nielsenin teos (alkup. Maskarade) oli onneksi ihan eri maata. Kasper Holtenin ja Morgan Allingin ohjaus oli eloisa, etenevä ja nautittava. Lavastuksesta täytyy antaa erityiset kehut, siitä vastasi oli Marie í Dali. Laulusolisteista nousivat esiin oma poikamme Petri Lindroos Jeronimuksena sekä Gert Henning-Jensen ja Henning von Schulman parivaljakkona Leander & Henrik. Tässäpä helposti lähestyttävä ja sulatettava produktio, jota voisi suositella oopperaennakkoluuloisille!

21.4.2015 Järvenpään Kamarikuoron kevätkonsertti Järvenpään kirkossa
Gloria!-konsertti alkoi Petros Paukkusen mahtipontisella urkuimprovisaatiolla Exordium et Fuga. Kamarikuoro johtajanaan Sanna-Maarit Hakkarainen aloitti ohjelmansa kolmella kappaleparilla. Jokaisessa parissa toistui hyvin harkitusti sama aihe tai Raamatun teksti: Pietari Korhosen Laulakaa Herralle uusi laulu sai parikseen Hans Leo Hasslerin Cantate Dominon. Juhani Haapasalon Minä kohotan katseeni vuoria kohti -laulun parina oli Mendelssohnin Hebe deine Augen zu den Bergen. Ja vielä Kari Tikan Isä meidän -kappaletta seurasi Verdin Pater Noster. Brucknerin pienen Locus iste -kappaleen jälkeen kuulimme päätösnumerona Vivaldin Glorian (RV589). Urkurina toimi koko konsertin ajan Petros Paukkunen. Gloriassa laulusolistina toimi kuoron johtajan lisäksi sopraano Jonna Imeläinen. Kuoron osuuksissa oli pientä epätarkkuutta ja miesäänien stemmat jäivät kovin vaisuiksi johtuen laulajien pienestä määrästä. Paukkusen taiturointia urkujen ääressä oli ilo kuunnella.

22.4.2015 Suuri kuorogaala Kansallisoopperassa Helsingissä
Suomen Kansallisoopperan kuoron 70-vuotista taivalta juhlistettiin konsertilla, johon oli koottu ohjattu ja visualisoitu kokonaisuus tunnettuja oopperoiden kuoronumeroita yms. Konsertti alkoi Orffin O Fortunalla teoksesta Carmina Burana. Tätä seurasi kattaus Puccinia, Verdiä, Leoncavalloa ja Musorgskia. Kahdessa numerossa oli mukana myös tanssijoita; vanhan Elsa Sylvesterssonin koreografian (La Traviatan matadorit) lisäksi oli Kenneth Greve tehnyt koreografian Madama Butterflyn ns. hyräilykuoro-numeroon. Väliajan jälkeen saatiin Verdiä, Bizetiä, Mascagnia ja Wagneria sekä lopuksi suomalainen osuus: Madetojaa, Sallista ja Paciusta. Mascagnin Intermezzossa (oopp. Cavalleria rusticana) oli myös Kenneth Greven koreografia kahdelle tanssijalle.
Kuoro lauloi enimmäkseen hyvin, sielukkaasti ja vaikuttavasti, mutta parissa numerossa oli ongelmia saada kapellimestarin ja kuoron tempot osumaan yhteen. Ylikapellimestari Michael Güttler johti hänelle epätavallisen epätasaisesti: Hän ei saanut orkesteriin esim. O Fortunaan ja Carmen-numeroon tarvittavaa ytyä ja tunnetta. Eikä kuorossakaan ollut aina puhtia, esim. "Onko Suomessa kevät?"-numerossa (oopp. Punainen viiva) ei ollut samaa vaikuttavuutta kun on kuultu Savonlinnan oopperajuhlakuorosta Matti Hyökin valmentamana. Mika Pohjonen lauloi solistina Vesti la giubban oikein tunteella eikä ylimääräisenä kuultu Nessun dormakaan penkin alle mennyt. Jyrki Korhonen teki Boriksena "läpilaulusuorituksen", joka ei puhutellut. Ylimääräisenä kuultiin myös Va pensiero Verdin Nabuccosta.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Ja sitten maaliskuun 2015 riennot tiivistelmänä


(Tämä on parin edellisen päivityksen tapaan jälkikäteen tapahtuvaa dokumentointia, minkä vuoksi en jaarittele yksittäisistä tapahtumista pitkään.)

1.3.2015 Elokuvissa: Richard Wagnerin ooppera Lentävä hollantilainen Royal Opera Housesta
Tallenne Royal Opera House Covent Gardenista. Andris Nelsons johti pontevasti tätä Wagnerin italialaista oopperaa ja solistitkin olivat oikein päteviä. Bryn Terfelistä olen pitänyt aina, ja nyt oli mukava nähdä & kuulla hänet Hollantilaisena. Dalandina oli Peter Rose, jota kuunnellessa tuli kyllä vähän ikävä Salmista ja Ryhästä. Sopraano Adrianne Pieczonka oli minulle uusi tuttavuus, joka ei ehkä ollut täysin uskottava nuorena Sentana. Ohjaus ja lavastus olivat melko pelkistettyjä, mutta toimihan se näinkin.

6.3.2015 Alban Bergin ooppera Wozzeck Staatsoper Berlinissä
Hämärä, lähes minimalistinen näyttämökuva ei luvannut suuria, mutta toimi yllättäen ihan kohtuullisesti. Marina Prudenskaja hurmasi Mariena ja kyllä muitakin solisteja kesti kuunnella oikein hyvin. Daniel Barenboimin orkesteri oli hyvässä iskussa ja maestro toi esityksen jälkeen koko bändin lavalle kumartamaan. Hieno ele!

7.3.2015 Alban Bergin ooppera Lulu Staatsoper Berlinissä
Andrea Breth (joka ohjasi myös eilisen Wozzeckin) loihti lavalle merkillisen unenomaisen maailman, jossa oli tietysti mukana berliiniläiseen makuun sopivasti seksiä ja väkivaltaa. Lavastus romuautoineen yms. oli kai hyvinkin trendikäs, mutta ei oikein uponnut minuun. Lulun roolin laulanut Mojca Erdmann sen sijaan oli aivan upea! Ja kyllä muutkin solistit ansaitsevat kiitoksen (vaikka en nyt heitä tässä nimeltä mainitsekaan), samoin kuin Barenboimin johdolla soittanut orkesteri.

8.3.2015 Pierangelo Valtinonin ooppera La Regina delle nevi (Die Schneekönigin eli Lumikuningatar) Komische Oper Berlinissä
Poikkesin katsomaan matineanäytöksen Valtinonin lastenoopperasta. Enkä pettynyt! Kerrankin lastenoopperaan oli satsattu kunnolla (tarkoitan siis ohjausta, lavastusta ja pukuja). Solistien, varsinkin lapsi-sellaisten, taso oli aika kirjava ja orkesteri peitti hennot äänet melko usein. Mutta kokonaisvaikutelma oli ihan positiivinen, lavalla näkyi iloa ja tekemisen meininkiä. Libretto perustuu H. C. Andersenin satuun ja yksi kohtauksista tapahtuu Suomen Lapissa.

8.3.2015 Oscar Strausin operetti Eine Frau, die weiss, was sie will! Komische Oper Berlinissä
Lumikuningattaren jälkeen ehti juuri käymään päivällisellä ja sitten olikin palattava Komische Operin iltaesitykseen. Strausin musikalische Komödie oli tolkuttoman hauska, tai oikeastaan hauskuus rakentui paljolti talon oman Barrie Koskyn ohjauksen sekä esiintyjien huikeiden koomikontaitojen varaan. Teoksessa on yli 20 roolia, jotka kaikki hoituivat kahden solistin voimin. Dagmar Manzel ja Max Hopp olivat aivan uskomattomia vaihtaessaan roolista toiseen aina kävelytapaa, puheääntä jne. myöten. Nautinnollinen ilta ja osoitus siitä, kuinka joskus vähemmän on todellakin enemmän!

10.3.2015 Moramoramor-konsertti Taidetehtaassa Porvoossa
Kevään Taidetehtaan klassikot -sarjan toinen konsertti, jossa leikiteltiin sanoilla ja sävelillä. Suomalainen barokkiorkesteri musisoi tunteella solistinaan tyylin hallitseva tenori Topi Lehtipuu. Ohjelmassa oli Rameauta ja Lullya sekä vastapainona melko tuoretta Tiensuuta.

11.3.2015 Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Jun Märkl Musiikkitalossa Helsingissä
HKO soitti Jun Märklin johdolla Tannhäuserin alkusoiton ja Siegfried-idyllin. Väliajan jälkeen oli vuorossa kapellimesterin kokoama ja sovittama orkesterisarja Ring-tetralogiasta. Sarja kesti lähes kolme varttia. Konsertin jälkeen käytävillä kuului monenkin suusta puhinaa, että oli kuulemma sopimatonta pilkkoa ja sorkkia pyhää Wagneria tuolla tavalla. Orkesterisarjojen kokoaminen on sinänsä ollut melko yleistä; liekö ärsytyskynnyksen ylittymiseen ollut tässä tapauksessa syynä se, että yhteen oli lyöty pätkiä neljästä eri oopperasta? Minä kyllä pidin ja nautin konsertin päätösnumerostakin.

18.3.2015 Leoš Janáčekin ooppera Ovela kettu Kansallisoopperassa Helsingissä
Pitihän tämäkin nyt sitten käydä katsomassa, kun Klaus Haapaniemen suunnittelusta ja teoksen visuaalisesta ilmeestä on kohistu joka mediassa kuukausitolkulla. Ja ihan hieno produktiohan siellä odotti. Kaikki palaset sopivat hyvin yhteen ja esitystä leimasi jonkinlainen levollisuus. Solistisuoritukset olivat ihan OK, joskin suomeksi lauletun tekstin ymmärtämisessä oli joidenkin laulajien kohdalla ongelmia (tästä taisi Hesarin kriitikkokin mainita). Hyvää tekevä ilta, vaikka tarina on pliisu ja ohjaaja Immo Karamanin valitsema lopetus oli vähän omituinen.

20.3.2015 Sibelius-Akatemian opiskelijamatinea Musiikkitalossa Helsingissä
Sibelius-Akatemian matinea Camerata-salissa tarjosi parin tunnin tymäkän paketin ilman väliaikaa. Aluksi fagotisti Dora Migroczi esitti pianisti Kari Tikkalan kanssa sonatiinin Alexandre Tansmanilta. Krista Rosenbergin (viulu) ja Tuomas Juutilaisen (piano) numero oli Viulusonaatti g-molli Debussylta. Pianisti Emma Teronen esitti Scarlattia ja Skrjabinia mielenkiintoinen parivaljakko, jossa oli kontrastia ja jännitettä. Huilisti Ulla-Maria Pöyhtäri ja pianisti Joonas Pohjonen olivat valinneet Schubertia. Minttu Siitonen tarjoili pianolla mittavan ja vaativan ohjelmiston: Murailia, J. S. Bachia, Rahmaninovia ja Chopinia. Ja sitten yllätyksenä kitaramusiikkia: Szymon Pietrzakin tulkitsi intiimisti ja herkästi J. S. Bachin Soolosellosarja nro 1:n osia. Iloittelevaa puoltaan hän pääsi esittelemään Johann Kaspar Mertzin teoksessa Il Trovatore, joka perustuu Verdin samannimiseen oopperaan (Trubaduuri). Konsertin päätti pianisti Kristina Annamukhamedova, jolta kuulimme J. S. Bachin Preludin ja fuugan nro 16 g-molli, osia Beethovenin Pianosonaatista nro 23 "Appassionata" sekä Rahmaninovin Etude-tableaun op. 39 nro 5 es-molli. Hieno iltapäivä ja vielä veronmaksajien piikkiin  harmi vaan että kellonajasta johtuen SibA:n matineoiden yleisömäärä jää poikkeuksetta vaatimattomaksi.

20.3.2015 Tapiola Sinfonietta, joht. Olari Elts Tapiola-salissa Espoossa
Richard Straussia ja Joseph Haydnia teemalla Ariadne Naxoksella. Mezzosopraano Virpi Räisänen solisteerasi uskomattoman kauniisti ja tunteikkaasti Haydnin kappaleet. Päätösnumerona kuultiin Haydnin Sinfonia nro 86 D-duuri. Olari Elts johti asiallisesti.

21.3.2015 Elokuvissa: Gioachino Rossinin ooppera Järven neito The Metropolitan Operasta
Rossinin La donna del lago oli minulle tuttu ennestäänkin, mutta piti tämä nyt käydä taas katsomassa, sillä liian usein teos ei lavalle ole viime aikoina päässyt. Sir Walter Scottin runoelmaan perustuva tarina vei meidät 1500-luvun Skotlantiin, Jaakko V:n aikaan. Rakkauden ja kolmiodraaman lisäksi tapahtumissa on monenlaista muuta sivujuonnetta. Pätevää jälkeä oli tämäkin produktio The Metiltä. Joyce DiDonato Elenana ja Daniela Barcellona Malcomina vastasivat mezzolaulun juhlasta ja bel canton nykyinen ykköstenori Juan Diego Flórez vakuutti kuningas Jaakkona hallitsevansa homman. Rossini-spesialisti Michele Mariotti johti.

21.3.2015 MusicAeterna, joht. Teodor Currentzis Musiikkitalossa Helsingissä
Illalla Helsingin juhlaviikkojen vierailukonserttina venäläinen MusicAeterna-orkesteri. Johtajansa Teodor Currentzisin luomus on herättänyt maailmalla paljon huomiota, joten pakkohan tämä konsertti oli käydä kuuntelemassa. Prokofjevin Romeo ja Julia soi tarkasti, mahtipontisesti ja yhtenäisesti. Suurin osa muusikoista soitti seisten, mikä oli valtavirrasta poikkeava ja ehkä sointiinkin vaikuttava temppu. Kapellimestari Currentzis oli eloisa tehopakkaus, jonka temperamenttisessa heilumisessa oli seurattavaa.

22.3.2015 Saammeko esitellä: Hugo Wolf! -konsertti Sellosalissa Espoossa
Baritoni Aarne Pelkosen ja pianisti Juho Alakärpän kuusiosaisen liedkonserttisarjan toinen konsertti peruuntui viime syksynä ja siirtyi tänne maaliskuulle. Näin tästä osasta II tulikin osa IV. Ennen konserttia olleessa keskusteluosiossa Jaakko Kortekangas korvasi sairastuneen Petteri Salomaan, mutta kyllä Jaakkokin asiansa hallitsi täysin. Hänellä on esitystensä ja levytyksensä kautta erikoissuhde Melartinin lauluihin, joita tässä konsertissa kuultiin Wolfien pareina. Pidin kyllä Pelkosen ja Alakärpän tulkinnoista, mutta aivan samanlaiseen lentoon tulkinnat eivät nousseet kuin sarjan edellisessä konsertissa. Olisiko silloin tehty tallennus radiointia varten innostanut ylittämään itsensä?

22.3.2015 Jubilate-kuoro ja Wegelius-kamarijouset, joht. Edward Ananian-Cooper Helsingin Vanhassa kirkossa
Hieno kokonaisuus Suomessa harvemmin esitettäviä kirkollisia teoksia: Händeliltä Te decus virgineum ja Nisi Dominus sekä Haydnilta Salve Regina ja Missa in Angustiis (Nelsonmesse). Solisteina Iida Antola, Monica Groop, Jussi Salonen ja Juha Kotilainen. Hienosti suoriutuivat solistit tehtävistään, joskin Antolan kirkas sopraano jäi toisinaan sameaksi ja muutakin pientä epätasaisuutta oli havaittavissa. Paitsi kapellimestarina, myös kuorolaulajana tunnettu Edward Ananian-Cooper johti konsertin, ja ehkä juuri taustansa vuoksi pelasi hyvin yhteen laulajien kanssa.

26.3.2015 Gian Carlo Menottin oopperat Vanhapiika ja varas sekä Puhelin KokoTeatterissa Helsingissä
Kaksi pienoisoopperaa Menottilta: Vanhapiika ja varas -oopperaa en ollut nähnyt aiemmin, mutta Puhelimen kyllä useaan kertaan. Annaliisa Pillak, Marion Melnik, Anu Hostikka ja Juha Hostikka olivat solisteja ensimmäisessä teoksessa. Anu Hostikan ääni ei tuntunut olevan parhaassa iskussaan eikä Juha Hostikka aina saavuttanut korkeimpia nuotteja. Mikko Kivinen oli ohjannut koheltavan ja vähän puskafarssimaisen esityksen, mutta viihteestä tämäkin kävi. Puhelin-oopperassa rooleja on vain kaksi: Sairastuneen Angelika Klasin oli puolen päivän varoitusajalla korvannut sopraano Päivi Pylvänäinen. Ja upeasti hoitikin homman: aivan ensiluokkaista näyttelijäntyötä ja laulukin soljui kauniisti. Puhumattakaan siitä hurmaavasta naurusta! Juha Hostikan pieni osa sujui oikein mallikelpoisesti.

29.3.2015 J. S. Bachin H-mollimessu Tampereen tuomiokirkossa
Yksi suurten kirkkomusiikkiteosten huipuista ja suosikeistani Bachin tuotannossa. Harjun Kamarikuoro ja Suomalainen barokkiorkesteri tekivät vakaata ja varmaa jälkeä Heikki Liimolan johdolla. Solisteina laulaneet Marjukka Tepponen, Katariina Heikkilä, Tuomas Katajala ja Arttu Kataja olivat tasapainoinen osa teosta.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Pikakelausta osa II, eli helmikuu 2015

 
(Tämä on edellisen päivityksen tapaan jälkikäteen tapahtuvaa dokumentointia, minkä vuoksi en jaarittele yksittäisistä tapahtumista pitkään.)

1.2.2015 Johann Strauss -gaalakonsertti Konzerthaus Berlinissä
Musiktheater Prag ja Prague Festival Orchestra vierailivat Berliinissä uudenvuoden gaalaohjelmansa kanssa. Pitihän tämä nyt mennä kuuntelemaan, kun oli iltapäivällä vapaata. Ohjelmassa oli parhaita tai ainakin tunnetuimpia paloja Johann Strauss nuoremman tuotannosta sekä lisäksi ooppera- tai operettiaarioita mm. Ponchiellilta, Sullivanilta, Zelleriltä ja Millöckeriltä. Konsertti oli ohjattu ihan toimivaksi kokonaisuudeksi, jossa oli vähän juonentynkää ja menoa vauhdittamassa nuoria tanssijoita. Solistit eivät häikäisseet, vaan olivat "kaunista keskitasoa".

1.2.2015 Jacques Offenbachin operetti La belle Hélène eli saksalaisittain Die schöne Helena (Kaunis Helena) Komische Oper Berlinissä
Ja sitten illalle varsinainen ilotulitus. Saksan Ville Saukkonen eli Barrie Kosky oli ohjannut Offenbachin operetista menevän version. Musiikki meinasi vähän jäädä kaiken lava-actionin jalkoihin, mutta yleisö selvästikin nautti koko rahan edestä. Tätä ei voi sanoin kuvata, vaan se on koettava!

4.2.2015 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Paul Agnew, sol. Paul Agnew ja Katherine Watson Musiikkitalossa Helsingissä
Les Arts Florissants -yhtyeen (joka vieraili Musiikkitalossa William Christien johdolla lokakuussa 2013) apulaistirehtööri Paul Agnew vieraili nyt johtamassa RSO:ta. Hän esiintyi myös konsertin solistina yhdessä sopraano Katherine Watsonin kanssa. Ohjelmassa oli Armida-aiheista musiikkia Lullyltä, Graunilta, Händeliltä ja Haydnilta sekä lisäksi Haydnin sinfonia nro 85 "La Reine". Torquato Tasson eeppisestä runoelmasta Vapautettu Jerusalem peräisin olevan Armida-noidan tarina on innoittanut kymmeniä oopperasäveltäjiä. Nyt oli antoisaa kuulla tutun Händelin Rinaldon lisäksi vähän harvinaisempiakin kappaleita. Konsertti tarjosi kaunista, hyväilevää musiikkia ja vähän räiskyntääkin.

5.2.2015 Organon urkumatinea Musiikkitalossa Helsingissä
Martti Laitinen soitti Organo-salin Verschueren-uruilla kivan barokkikattauksen Bachia, Scheidemannia ja Buxtehudea. Sopraano Taru Hämäläinen lauloi hivelevän kauniisti Scheidemannin Magnificat III Toni -teoksen solistina.

5.2.2015 Lohjan kaupunginorkesteri, joht. Esa Heikkilä, sol. Johanna Rusanen-Kartano Taidetehtaassa Porvoossa
Runebergin päivän juhlakonsertissa lohjalaiset esittivät Karelia-alkusoiton ja Sibeliuksen lauluja J. L. Runebergin teksteihin. Solistina oli sopraano Johanna Rusanen-Kartano, joka kyllä keräsi pisteet kotiin Avanti-salin omituisessa akustiikassakin. Esa Heikkilä johti varmoin ottein, mutta hyvin vapautuneesti. Väliajan jälkeen kuultiin toisen juhlavuottaan postuumisti viettävän herran, eli Carl Nielsenin, musiikkia: Sinfonia nro 2 ("Neljä temperamenttia").

6.2.2015 Peter Bernen mestarikurssi Musiikkitalossa Helsingissä
Päädyin päivällä seuraamaan bel canto -spesialisti Peter Bernen mestarikurssiopetusta Musiikkitalon Sonore-saliin. Hieno pedagogi, ja millä kärsivällisyydellä hän jaksoikaan työtään tehdä SibA:n lauluopiskelijoiden kanssa!

6.2.2015 Helsingin kaupunginorkesteri, joht. & sol. Barbara Hannigan ja John Storgårds Musiikkitalossa Helsingissä
Illalla Helsingin kaupunginorkesterin konsertti, joka oli osa Musica nova Helsinki -festivaalia. Tänä vuonna teemana oli todella omaperäisesti Dialogues Vuoropuheluja. Konsertti alkoi Dutilleuxin kappaleella Sur le même accord viululle ja orkesterille. Solistina toimi John Storgårds ja sopraanona paremmin tunnettu Barbara Hannigan johti. Storgårds pääsi sitten johtamaan lopun ohjelman: Ensin Louis Chiappettan kappale Adrift, joka oli kantaesitys. Dusapinilta Reverso, joka on seitsemän orkesterisoolon sarjan kuudes osa. Ja lopuksi Hans Abrahamsenin Let me tell you, jossa hurmaava Barbara Hannigan pääsi esiintymään laulusolistinakin. Ohjelman logiikka tai kappaleiden liittyminen toisiinsa ei oikein avautunut minulle; olisi varmaan pitänyt lukea ohjelmaa tarkemmin. Mutta hällä väliä!

7.2.2015 Laululla Soivaksi 1 -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä
Sibelius-Akatemia osallistui "Jannen" juhlavuoden viettämiseen tällä konsertilla tai oikeastaan kolmen konsertin kokonaisuudella. Konsertissa Júlia Heéger, Laura Mäkitalo, Anna-Maija Perttunen, Mikko Heimovaara, Robert Näse ja Juho Punkeri esittivät valikoiman Sibeliuksen yksinlauluja. Laulajien taso oli vähän kirjava, mutta opiskelijoille ei voi olla kovin armoton, ja yleisesti ottaen he suoriutuivat ihan hyvin. Pianisteina olivat Kaj Ekman ja Collin Hansen. Sibelius-Akatemian laulumusiikin aineryhmä esittää juhlavuoden aikana kaikki Sibeliuksen laulut neljässä konsertissa. Tämän ensimmäisen konsertin väliajoilla Gustav Djupsjöbacka, Hannele Ketomäki, Erkki Korhonen ja Annika Ollinkari keskustelivat aiheesta ja vähän sen vierestäkin. Hieno kokonaisuus ja kiva idea, sillä suurta osaa Sibeliuksen laulutuotannosta ei kuule juuri koskaan. Maltan tuskin odottaa seuraavia konsertteja!

10.2.2015 Poul Rudersin Dreamland ja Toshio Hosokawan The Raven Kansallisoopperassa Helsingissä
Kansallisooppera liittyi mukaan Musica nova -festivaalin pääjärjestäjien joukkoon ja hetihän se poiki hienon illan: Alminsalissa esitettiin Poul Rudersin kappale Dreamland ja Toshio Hosokawan monodraama The Raven. Molemmat on siis sävelletty Edgar Allan Poen runoihin. Rudersin teoksen lauloi klarinetilla vahvistetun jousikvartetin solistina sopraano Anna-Kristiina Kaappola. Esitys jätti hieman vaisun tunnelman, jotenkin musiikki ei vaan syttynyt loistoonsa. Täysin päinvastoin kävi Korpin kanssa. Zaida Bergrothin videokuvaa hyödyntävä ohjaus ja mezzosopraano Virpi Räisäsen heittäytyvä roolityö olivat täysosumia.

11.2.2015 HKO:n kenraaliharjoitus Musiikkitalossa Helsingissä
HKO harjoitteli Baldur Brönnimannin johdolla Ligetiä, Dvořákia ja Bartókia. Oli mukanaa, että kapellimestari vaivautui esittelemään teokset yleisölle. Armenialaissyntyinen sellisti Narek Hakhnazaryan soitti hivelevän kauniisti Dvořákin ikituttua Sellokonserttoa h-molli.

14.2.2015 Ystävän laulu -konsertti Mikaelissa Mikkelissä
Täytyy tunnustaa, että Jaakko Ryhänen on aina ollut suuri suosikkini. Ja kun mies on pitkältä sairauslomalta taas kuntoutunut laululavoille, niin pitihän häntä lähteä kuuntelemaan Mikkelin Mikaeliin saakka. Ryhänen, Jyrki Anttila ja Seppo Hovi olivat vetäneet salin täyteen eläkeläisiä (no, oli siellä jokunen meitä työikäisiäkin) kuuntelemaan slaavilaisia romansseja, ikivihreitä ym. kohderyhmälle sopivaa. Hovin horinat eli välijuonnot olin kuullut jo pariin kertaan aiemminkin. Viimeistään ylimääräisenä kuultu Niin kauan minä tramppaan vakuutti siitä, että Ryhänen is back!

17.2.2015 Elokuvissa: Pjotr Tšaikovskin ooppera Jolanta ja Béla Bartókin ooppera Ritari Siniparran linna eli "double bill" The Metropolitan Operasta
Jolanta on pienimuotoinen Tšaikovskin ooppera, jota en ollut nähnyt aiemmin. Sokea Jolanta (tässä produktiossa Anna Netrebko) elää isänsä piilottamana eristyksissä ja ymmärtämättä olevansa sokea. Hänet on kihlattu Robertille (Aleksei Markov), joka puolestaan ei tiedä morsiamensa olevan sokea ja kaupan päälle vielä rakastaa toista! Tarinassa seuraa monille oopperoille niin tyypillisiä pöhlöjä juonenkäänteitä, ja kuinka ollakaan lopulta Jolanta saa näkönsä ja oikean miehen, rakastamansa kreivi Vaudémontin (Piotr Beczala). Hohhoijaa!
Ritari Siniparran linna sen sijaan on aivan toista maata. Tämän oopperan olen nähnyt muutaman kerran ja se kuuluu sarjassaan ehdottomiin suosikkeihini. Aah, mitä musiikkia! Nadja Michael ja Mihail Petrenko tekivät hyvää työtä ja ohjaus tuki karmivan tarinan kuljetusta mainiosti. Valeri Gergijev johti molemmat oopperat.

20.2.2015 Saimaa Sinfonietta, joht. Tibor Bogányi Mikaelissa Mikkelissä
Ja taas Mikaelissa: Saimaa Sinfonietta (eli Mikkelin ja Lappeenrannan kaupunginorkesterit yhdessä) esiintyi Tibor Bogányin johdolla. Ohjelma alkoi Haydnin La Pescatricci -alkusoitolla ja jatkui muutamalla Sibeliuksen laululla. Niiden solistina oli Jenni Lättilä, jonka äänestä löytyi kyllä riittävästi dramaattisuutta, mutta orkesterin volyymi meinasi aika ajoin jyrätä. Väliajan jälkeen Bogányi pääsi tekemään kepeän tulkinnan Beethovenin kolmosesta eli Eroica-sinfoniasta.

21.2.2015 Suuri operettikonsertti Musiikkitalossa Helsingissä
Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen opiskelijat esittivät numeroita oopperoista ja opereteista kapuorkesterin ja kapellimestariluokan opiskelijoiden kanssa. Isäntänä eli juontajana toimi Markus Lehtinen, joka tarinoi pulppuavan Ritva-Liisa Korhosen kanssa. Solistit suoriutuivat tehtävistään varsin hyvin lukuun ottamatta Toomas Kolkia, jolle en tällä kertaa jaa edes säälipisteitä. Tenori Han Zhang Alexander Tang oli mieluisa uusi tuttavuus.

23.2.2015 Saammeko esitellä: Hugo Wolf! -konsertti Helsingin Konservatorion konserttisalissa
Baritoni Aarne Pelkosen ja pianisti Juho Alakärpän lied-konserttisarjan osa 3/6 järjestettiin Ruoholahdessa. Yleisradio tallensi konsertin myöhempää radiointia varten. Ennen konsertin alkua oli aulassa keskustelutilaisuus, jossa Gustav Djupsjöbacka tarinoi mm. illan kappaleista ja runoista. Keskustelussa tuurasi aluksi Heikki Pellinen, koska Djupsjöbacka oli ajanut erehdyksessä Espooseen (sarjan ensimmäiset konsertit kun pidettiin Sellosalissa). Teivas Oksala yritti taas kerran parhaansa mukaan varastaa koko shown.
Itse konsertti oli tasapainoinen kokoelma Möriken, Eichendorffin ja Goethen runoihin sävellettyjä lauluja. Väliajan jälkeen kuultiin Madetojan lauluja Wolfien lomassa. Nautinnollinen ilta!

24.2.2015 Joonas Asikainen, baritoni & Joel Papinoja, piano Sellosalissa Espoossa
Kuulimme konsertin otsikolla "Liedin kolme erilaista romantikkoa". Baritoni Joonas Asikainen ja pianisti Joel Papinoja esittivät neljä Brahmsin, neljä Wolfin ja seitsemän Sibeliuksen laulua. Kontrasti edellisen illan konsertin tasoon oli melkoinen, siis Pelkosen ja Alakärpän eduksi.

28.2.2015 Sibelius neljän ikkunan läpi I: Sibelius ja kansanrunous -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä
Kuulimme Musiikkitalon harjoitussali Paavossa neliosaisen konserttisarjan ensimmäisen osan, jonka ohjelman oli suunnitellut ja koonnut Gustav Djupsjöbacka. Konsertissa tarkasteltiin Sibeliuksen ja hänen tuotantonsa suhdetta kansanrunouteen. Ilona Korhosen esittämät Larin Parasken laulut avasivat illan ja saivat takuulla kuulijat hyvälle tuulelle. Robert Näse, Laura Mäkitalo ja Elli Vallinoja olivat konsertin alkupuolen muita laulusolisteja; ohjelmassa oli Sibeliuksen lisäksi Melartinin, Palmgrenin ja Kilpisen laulut. Pianisti Roope Gröndahl esitti osia Sibeliuksen Kuudesta kansanlaulusta, Impromptusta ja Viidestä luonnoksesta sekä kolme Griegin pikkukappaletta. Väliajan jäljeen Sibelius-Akatemian vokaaliyhtye saapui lavalle Dominik Lukas Vogtin johdolla. Vuorossa oli Rakastava (sol. Laura Mäkitalo ja Henri Tikkanen), neljä kuorolaulua sekä otteita Kantaatista tohtorin- ja maisterinvihkiäisissä 31.5.1897 (sol. Elli Vallinoja ja Henri Tikkanen). Pianon ääressä istui Gustav Djupsjöbacka konsertin kaikkien yksinlaulujen sekä päätösnumeron ajan. Ja ilo olikin hänen pianismiaan kuunnella!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Tammikuu 2015 pikakelauksella eli mitä kaikkea siihen mahtuikaan


Koska sain aikaiseksi blogin perustamisen vasta huhtikuussa, uhkaa alkuvuoteni 2015 jäädä pimentoon eli dokumentoimatta. Tiivistän seuraavissa päivityksissäni tammihuhtikuun tapahtumia kuukausi kerrallaan.

11.1.2015 Fabulous Bäckström Brothers Musiikkiteatteri Kapsäkissä Helsingissä
Hulvatonta musiikki-iloittelua Spymonkey-ryhmän Toby Parkin ohjaamana. Huikeana elämyksenä jäi mieleeni kolmella melodikalla soitettu Valkyyrioiden ratsastus! Petri Bäckströmin ääni ei ollut ihan kunnossa (flunssaa?), mutta siitäkin selvittiin huumorilla. RSO:n väliaikakeskusteluista tuttu pianisti Jukka Nykänen klaarasi osansa suvereenisti. Jouni Bäckströmin roolityö Wagnerina oli hupaisa. Esitys näyttää pyörivän Kapsäkissä vielä huhtikuussa 2015 ja kesällä joidenkin festivaalien ohjelmassa. Kannattaa käydä katsomassa!

15.1.2015 G. F. Händelin Aleksanterin pidot (Alexander´s Feast, HWV 75) Lietuvos nacionalinis operos ir baleto teatrasissa Vilnassa
Händelin teoksesta oli toteutettu näyttämöllinen versio ja tapahtumat oli siirretty nykypäivään. Aleksanteri Suuri olikin venäläinen miljardööri, jonka rakastama Thais järjesti haute couture -muotinäytöksen paikkakunnan kermalle. Tämän idea ja ohjaus jäivät minulle vähän hämäriksi. Musiikki oli kuitenkin upeaa, ja olisin ollut täysin tyytyväinen pelkkään konserttiversioon. [16.1. Matka bussilla Vilnasta Riikaan: Hinta ruhtinaalliset 3 euroa ja auto oli uudempi & hienompi kuin pikavuorobussit Suomessa koskaan!]

17.1.2015 Sergei Prokofjevin ooppera Rakkaus kolmeen appelsiiniin Latvijas nacionālā operassa Riiassa
Viihdyttävä oopperailta paikallisin laulajavoimin. Aleksandrs Titelsin ohjaus piti ajoittain absurdin tarinan hyvin kasassa. Lavastus ja puvustus olivat vähän kotikutoisen oloisia, mutta hyviä yksityiskohtia niistäkin löytyi. Laulajasuorituksista ei jäänyt mitään ihmeempää mieleen: asiallista perustasoa, mutta ei mitään huippua.

24.1.2015 Elokuvissa: Franz Lehárin operetti Iloinen leski The Metropolitan Operasta
Matinea alkoi "lupaavasti": kapellimestari Sir Andrew Davis oli pannut alkusoiton uusiksi ja muutakin mulkkausta oli partituuriin tehty. Mielestäni Renée Fleming ei ollut paras mahdollinen valinta Hanna Glavarin rooliin. Kyllä hän tietenkin rautaisella ammattitaidollaan suoriutui tehtävästä hyvin, mutta minulle hän ei vaan ollut oikea Hanna jotain jäi puuttumaan. Saattoi tietysti johtua esityskielestäkin (englanti)... Mutta mikä ihmeen päähänpisto oli laittaa hänen laulettavakseen kokonaan toisesta teoksesta napattu aaria? Vaatiko Fleming entisaikojen diivojen tapaan lisää laulettavaa, jotta voisi esitellä taitojaan ja paistatella yleisön suosiossa? Kreivi Danilo Danilovitšiä esitti Nathan Gunn, joka vaikutti vähän pökkelömäiseltä, mutta löytyi hänestä sittemmin vähän pilkettä silmäkulmasta ja sopivasti dekadenssiakin. Esityksessä oli visuaalisesti näyttäviä hetkiä, kuten Metin Live in HD -tuotannoissa lähes aina.

24.1.2015 Oscar Strausin operetti Die lustigen Nibelungen Helsingin konservatoriossa
Erittäin viihdyttävä ja mukava esitys! Ohjaus oli taattua Ville Saukkosta (tätä ei tarvinne avata enempää kenellekään, joka on nähnyt Saukkosen ohjauksia) ja toimi tässä burleskioperetissa erinomaisesti. Ohjaaja oli tehnyt teokseen joitakin omia lisäyksiään, jotka eivät häirinneet, koska kukaan meistä katsomossa olleista ei tuntenut teosta ennestään. Strausin vuonna 1904 kantaesitetty operetti tehtiin siis vasta nyt Suomessa ensimmäistä kertaa. Jani Sivénin johtama orkesteri suoriutui ihan hyvin, mutta solistit yllättivät positiivisesti. Ei olisi uskonut, että lavalla oli esiintyjiä, joille tämä oli ensimmäinen produktio ikinä! Vanha tuttu Joonas Asikainen vakuutti Guntherina ja melkein kaikilla muillakin solisteilla oli vahvuutensa. Erityisesti Maija Nevalan laulaman Neiti Linnun koloratuurit osuivat ja upposivat. Vielä pitää mainita Lari Materon ilmeikkäästi näyttelemä Wagner (rooli oli Saukkosen lisäystä), joka kruunasi säveltäjämestariin kohdistuvan vinoilun.

25.1.2015 Sibelius-kirkkokonsertti Hämeenlinnan kirkossa
Pääasiassa Sibelius-Akatemian professori- ja lehtorivoimin hoideltu konsertti. Odotin kovasti Petteri Salomaan esiintymistä, mutta hänen sairastumisensa vuoksi laulusolistina oli Erkki Rajamäki. Voi harmi! Mutta menihän tämä näinkin. Ohjelmassa oli mielenkiintoisia (ei välttämättä tässä yhteydessä positiivinen laatusana) urkusovituksia, mm. Prospero näytelmämusiikista Myrsky (sov. Torsten Stenius), Bardi harpulle ja uruille (sov. Ville Urponen) sekä Lemminkäisestä osa Tuonelan joutsen (sov. Ville Urponen). Esiintyjinä olivat Rajamäen lisäksi Peter Peitsalo, Ville Urponen ja Timo Kiiskinen (urut), Lily-Marlene Puusepp (harppu) ja Aale Lindgren (englannintorvi). Konsertin taustapiruna tohotti aina niin energinen Erkki Korhonen.

28.1.2015 Ignaz Pleyelin marionettiooppera Die Fee Urgele (Urgele-keiju) Sibeliustalossa Lahdessa
No nyt jysähti! Urgele-keiju vuodelta 1776 on yksi harvoja nykyaikaan asti säilyneitä alkuperäisiä marionettioopperoita. Wasa Marionette Operan, Bialostocki Teatr Lalekin ja Suomalaisen barokkiorkesterin yhteistyönä toteutettu herkullinen esitys, jossa tunsi siirtyvänsä ajassa taaksepäin. Hieno puinen näyttämö mekaanisine koneistoineen, sähkövalojen puuttuminen, mukaansatempaava musiikki ja asiansa osaavat solistit (Piia Komsi, Niall Chorell ja Jakob Bloch Jespersen) loivat Tunnelman. Erityiskiitoksen ansaitsee kertojana toiminut eläytyvä ja ilmeikäs Teppo Lampela, joka luki runomuotoon lyhentäen suomennetut puheosuudet. Aivan uudenlainen kokemus minulle!

30.1.2015 Carl Maria von Weberin ooppera Der Freischütz (Taika-ampuja) Staatsoper Berlinissä
Mitäpä tästä nyt sanoisi? Vähän tylsä ja ohjaukseltaan omituinen produktio, paljon staattista pönötystä. Solisteissa kuitenkin oikein hyviä suorituksia ja kuorokin teki vaikutuksen. Lavastus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tehokas.

31.1.2015 Dmitri Šostakovitšin ooppera Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth Deutsche Oper Berlinissä
Tämä ooppera oli jotenkin päässyt välttelemään minua, eli en ollut nähnyt sitä aiemmin, mutta nyt voi todeta että hyvää kannatti odottaa. Vahvaa musiikkia ja kylmääviä tapahtumia, mutta vähän huumorin pilkahduksiakin seassa. Nautittava ilta, joka kului kuin siivillä. Donald Runnicles johti orkesteria pätevästi. Pääosissa kiitettävät solistisuoritukset, varsinkin Sir John Tomlinson ja Evelyn Herlitzius.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Luvassa oopperaa ja klassista (ynnä vähän muutakin)

 
No nyt se on vihdoinkin tehty tämä blogin perustaminen nimittäin!

Tarkoitukseni on kirjoittaa kokemuksia ja arvioita oopperaesityksistä ja klassisen musiikin konserteista, joissa käyn vuoden mittaan. Mukaan saattaa lipsahtaa vähän muutakin asiaa esim. ulkomaanmatkoilta. Blogi toimii ikään kuin omana lisämuistinani, jonka avulla voin palata menneeseen jos pakottava tarve iskee.

Olen oopperan ja klassisen musiikin suurkuluttaja täysin harrastuspohjalta, eli työni ei liity musiikkiin millään lailla. Pianoa soitan vain omaksi ilokseni ja hyvin kehnosti, eikä minua raukkaa ole ihmeemmin lauluäänelläkään siunattu. Mutta muiden osaamisesta nauttimista tämä ei estä!

Innostun erityisesti vokaalimusiikista, sillä ihmisääni on minulle instrumenteista suurin ja mahtavin tai oikeastaan ihmeellisin. Jo vuosien ajan listalleni on kertynyt 7090 seurattua oopperaesitystä vuodessa. Tämä luku kertonee tautini vakavuuden asteen... Kotimaan koluamisen lisäksi teen kulttuurimatkoja ympäri Eurooppaa mm. bongaamaan oopperaharvinaisuuksia, joihin ei Suomessa törmää.

Tervetuloa mukaan!

Germont