lauantai 16. joulukuuta 2017

HFK:n mahtava kantaattiesitys


16.12.2017 Benjamin Brittenin Saint Nicolas -kantaatti Tapiolan kirkossa Espoossa

Helsingin filharmonisen kuoron juhlavuosi päättyi Brittenin Saint Nicolas -kantaattiin, jota en ole itse kuullut aiemmin. Teos esitettiin eilen Kallion kirkossa ja nyt uusintana Tapiolan kirkossa. Esiintymässä oli HFK:n lisäksi Kaisaniemen ala-asteen lapsikuoro, jousikvintetti, kolme nuorta lyömäsoittajaa, pianistit Roope Gröndahl ja Ossi Tanner sekä urkuri Petros Paukkunen. Saint Nicolasin osan lauloi tenori Niall Chorell. Joulupukkina oli ennakkotiedoissa Jorma Uotinen, mutta hän oli vaihtunut Sami Saikkoseksi. Pieni Nicolas oli osuvasti Nicolas Manninen ja muut lapsisolistit olivat Aki Heiniö (Timoteus), Alex Leppänen (Markus) ja Oskar Lalowski (Johannes).

Ville Saukkonen oli ohjannut oikein onnistuneen, sujuvan ja mukavan visuaalisen esityksen. Kuorot liikkuivat kirkkosalissa ja olivat aktiivinen osa kantaatin kertomuksen elävöittämistä. Niall Chorell selvisi vaativasta roolistaan hyvin, mutta ajoittain olisi kuuluvuuden vuoksi kaivattu lisää desibelejä (kyse ei ollut balansointiongelmasta, sillä laulu ei peittynyt orkesterin alle). Sami Saikkonen oli roolissaan aivan mainio ja lapset tietenkin liikuttavan herttaisia.

Mutta musiikillisesti konsertti vasta olikin hieno! Brittenin sävellys on jo itsessään upea, mutta kapellimestari Jonas Rannila puhalsi siihen pienestä soittajistosta huolimatta sellaisen hengen, että ajoittain ihan värisytti. Hienoilta kuulostivat myös kuorojen osuudet. Petros Paukkunen viimeisteli työn urkujen ääressä; etenkin yhdessä veisatuista virsistä ensimmäinen (Maan kaikki kansat riemuitkaa) oli järisyttävän tehokas. Kantaatin perään laulettiin vielä yhdessä Maa on niin kaunis.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Valikoima suomalaista oopperaa


15.12.2017 Tapiola Sinfonietta, joht. Markus Lehtinen, sol. Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen opiskelijoita Tapiolasalissa Espoossa

Olin ostanut täksi illaksi lipun Tampereen Oopperan 70-vuotisjuhlagaalaan, mutta Tampereelle lähtö ei sitten lopulta hotsittanutkaan, joten jäin Espooseen Tapiola Sinfoniettan syyskauden päätöskonserttiin. Luvassa oli suomalaista oopperamusiikkia Markus Lehtisen johdolla ja juontamana. Laulusolisteina oli kymmenen Sibelius-Akatemian opiskelijaa.

Ohjelma alkoi itseoikeutetusti Fredrik Paciuksen Kaarle-kuninkaan metsästyksellä, joka on ensimmäinen suomalainen tai ainakin Suomessa sävelletty ooppera. Kuulimme siitä upean alkusoiton sekä Leonoran aarian O du nattens höga, silverklara öga, jonka lauloi sopraano Mariia Bertus. Esitys alkoi ilmeisesti jännityksen vuoksi hieman epävarmasti ja kireästi, mutta ääni vapautui aarian aikana.

Tauno Pylkkänen oli kiva valinta ohjelmaan - häneltä kuultiin duetto ja aaria Ei tässä usko enää auta! ... Minä tiedän! oopperasta Mare ja hänen poikansa. Esiintyjinä olivat sopraano Annika Leino ja tenori Matias Haakana. Seuraavaksi basso Visa Kohva lauloi Minun on vielä ennen kuolemaani -monologin Joonas Kokkosen Viimeisistä kiusauksista. Suoritus oli kohtalainen, mutta Paavon sisäinen maailma ei oikein välittynyt katsomoon saakka. Ennen väliaikaa kuultiin osuus Einojuhani Rautavaaran musiikkia, nimittäin kaksi numeroa Aleksis Kivestä. Mezzosopraano Elisabet Petsalo esitti sisäistyneesti ja vakuuttavasti aarian Eron hetki on kalvea kasvo. Baritoni Tiitus Ylipään numerona oli Sydämeni laulu.

Toisen puoliskon aloitti Kaija Saariahon musiikki. Sopraano Alina Koivula lauloi Clémencen aarian Non, par notre Seigneur oopperasta Kaukainen rakkaus. Esitys oli oivallinen, ja Koivula tuntui olevan kuin kotonaan Saariahon hankalien intervallien ja harmonioiden kanssa. Mezzosopraano Ylva Gruen lauloi vakavasti ja tyylikkäästi kappaleen Je sens deux coeurs. Se kuuluu Adriana Songs -laulusarjaan, jonka Saariaho muokkasi Adriana mater -oopperansa musiikista.

Tenori Tuomas Miettola osasi ottaa yleisönsä esittäessään Tuomaksen monologin Ilkka Kuusiston oopperasta Miehen kylkiluu. Laulussa oli kuitenkin hienoista epätasaisuutta. Konsertin päätti Aulis Sallisen oopperoita esittelevä osio: Ensin kuultiin vaikuttava alkusoitto Palatsista ja perään Riikan aaria Tuiskuaa lunta oopperasta Punainen viiva. Sen esitti upean kypsästi ja ammattimaisesti sopraano Silja Aalto. Päätösnumerona oli kohtaus Tulee ikävä Englantia oopperasta Kuningas lähtee Ranskaan. Ensemblen muodostivat Aalto, Koivula, Gruen, Petsalo ja Haakana. Ruotsalainen Ylva Gruen muuten lauloi osuutensa suomeksi hämmästyttävän hyvin ääntäen.

Tuntitolkulla musiikkia


15.12.2017 Helsingin kaupunginorkesterin kenraaliharjoitus ja Sibelius-Akatemian Cameratan opiskelijamatinea Musiikkitalossa Helsingissä

Päädyin heti aamusta Musiikkitalolle, sillä olin ostanut lipun HKO:n kenraaliharjoitukseen. Johtajana oli Kazuki Yamada ja pianosolistina Antti Siirala, joka debytoi vasta nyt HKO:n solistina. Siirala toimii nykyisin professorina Münchenissä ja on muuten syntynyt vuonna 1979 kuten Yamadakin. Harjoituksessa työstettiin vielä illan konsertin kappaleita: Webernin Passacaglia, Selim Palmgrenin Pianokonsertto nro 2 sekä Beethovenin Sinfonia nro 8 F-duuri. Varsinkin Palmgrenin romanttisen Virta-konserton tulkinta teki minuun vaikutuksen.

Heti perään säntäsin Camerata-saliin ja Sibelius-Akatemian opiskelijamatineaan. Sen ohjelma alkoi pianomusiikilla: Mozartin Pianosonaatti nro 6 D-duuri, es. Olli Mikkonen ja Beethovenin Sonaatti op. 10 nro 3 D-duuri, es. Jussi Tiainen. Beethovenin Viulusonaatin nro 6 A-duuri esittivät viulisti Annika Sinisalo ja pianisti Naoko Ichihashi.

Pianisti Miikkael Halosen ohjelmassa olivat J. S. Bachin Preludi ja fuuga g-molli BWV 885, ensimmäinen osa Beethovenin Sonaatista As-duuri op. 110 sekä Debussyn etydi Pour les degrés chromatiques. Lopuksi sellisti Joasia Cieslak ja pianisti Mayu Harada esittivät ensimmäisen osan Griegin Sonaatista sellolle ja pianolle a-molli sekä Sibeliuksen Malinconian.

Matinean esiintyjät olivat selvästi opinnoissaan jo pidemmällä olevia nuoria, mutta silti päädyin taas hämmästelemään heidän osaamistaan ja ilmaisun tasoaan. Kyllä meillä on edelleen loistavia uusia muusikoita kasvamassa, vaikka monet ovat alamäkeä pelänneet!

torstai 14. joulukuuta 2017

Hieno laulusarja Saariaholta


14.12.2017 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu, sol. Gerald Finley, baritoni Musiikkitalossa Helsingissä

RSO:n torstaisarjan konsertti oli repriisi, eli sama ohjelma esitettiin jo edellisenä iltana. Sen aloitti sarja Uuno Klamin Pyörteitä-baletista. Viisiosaisen sarjan oli koonnut Hannu Lintu, joka johti unenomaisen, mutta silti intensiivisen esityksen. Paljon vaikutteita imenyt ja musiikissaan niitä myös ronskisti käyttänyt Klami väläytteli tässä sarjassa mm. impressionismia ja Stravinsky-vaikutteita. Liekö tämä se syy, miksi Lintu oli valinnut samaan konserttiin Petruškan?

Toisena numerona oli Kaija Saariahon kuusiosainen laulusarja True Fire, joka kuultiin nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Esitys tallennettiin tulevaa CD-julkaisua varten, ja yllättäen yleisön yskäkuoro loppui kappaleen ajaksi, kun hiljaisuutta erikseen pyydettiin kuulutuksella. Kannattaisi varmaan käyttää tätä kikkaa useamminkin!

True Firen solistina oli kanadalainen Gerald Finley, joka kuuluu nykybaritoneista ehdottomiin suosikkeihini (varsinkin nyt kun Dmitri Hvorostovskia ei enää ole). Teoksen musiikki oli kaikkine luonnon äänineenkin hyvin tunnistettavaa Saariahoa, ja Finley lauloi osansa suvereenisti - olihan hän solistina jo kantaesityksessä Los Angelesissa vuonna 2015. Säveltäjäkin oli paikalla ja saapui kappaleen jälkeen lavalle aplodeerattavaksi. Suosionosoituksissa saattoi olla vähän bonusta, sillä aiemmin tällä viikolla kerrottiin Saariahon miljoonan euron lahjoituksesta Musiikkitalon konserttisalin urkuja varten.

Väliajan jälkeen oli vielä vuorossa Stravinskyn Petruška vuoden 1947 versiona. Kuten arvata saattoi, oli esityksessä Linnun johdolla melkoista riehakkuutta ja sirkusta - ja hyvä niin.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Joulutunnelmissa Hynnisen ja Sakarin kanssa


10.12.2017 Jorma Hynninen, baritoni & Pétur Sakari, urut Olarin kirkossa Espoossa

Jorma Hynninen esiintyy tänä vuonna pienellä joulukiertueella ensimmäistä kertaa urkuri Pétur Sakarin kanssa. Olarin kirkon konsertti keräsi oikein hyvin yleisöä ja alkuun Tero-Pekka Henell haastatteli tovin molempia esiintyjiä.

Musiikki alkoi Sibeliuksen Intradalla, jota Sakari onneksi malttoi kohdella kohtuudella. Sibeliusta saatiin lisääkin, nimittäin viisi joululaulua eli opus 1: Joulu saapuu portin luo, Tervehtii jo meitä joulu armahin, Jo joutuu ilta, Giv mig ej glans, ej guld, ej prakt ja On hanget korkeat nietokset. Jännästi vain yksi kappaleista esitettiin ruotsiksi; viimeisessä alkuperäinen teksti tietysti onkin suomeksi.

Collanin Sylvian joululaulu sujui yhteislauluna oikein hienosti ja perään Hynninen lauloi kaksi kappaletta: Sulho Rannan Taas kaikki kauniit muistot sekä Wilho Siukosen Joulun odotuksessa. Väliin Sakari soitti improvisaationumeron ja sitten oli toisen yhteislaulun vuoro: Toivioretkellä eli Maa on niin kaunis.

Seuraavaksi oli vuorossa kaksi Jorma Hynnisen kirjoittamaa tekstiä, jotka on lauluiksi säveltänyt hänen kanttorityttärensä Ursula Hynninen. Kuvataulu vanhan koulun seinällä ja Puer natus in Betlehem henkivät omakohtaisia kokemuksia. Tero-Pekka Henellin Joulukellot sai kantaesityksensä tällä kiertueella. Se on sävelletty Lauri Pohjanpään runoon ja omistettu Jorma Hynniselle.

Konsertin päättivät Toivo Kuulan Joululaulu sekä Leevi Madetojan Arkihuolesi kaikki heitä. Päätösnumero oli niin hieno ja väkivahva esitys, ettei kyllä jäänyt mitään epäselvää: Hynninen oli tällä kertaa erittäin hyvässä laulukunnossa. Vastahan tämä 76-vuotias baritonimme oli Prahassakin laulamassa Sibeliuksen Kullervoa...

Oopperastudiolaisten Taika-ampuja


10.12.2017 Carl Maria von Weberin ooppera Taika-ampuja (Der Freischütz) Helsingin Konservatoriossa

Oopperastudio Ainon uusin tuotanto on von Weberin Taika-ampuja, jonka viimeisen esityksen kävin seuraamassa Konservatorion konserttisalissa Ruoholahdessa. Kyseessä oli konserttiversio, joka esitettiin Tero Valtosen johdolla ja pianosäestyksellä.

Agathena lauloi Maria Mannermaa, Ännchen oli Mari Karjalainen ja Max Antti Tolvanen. Mika Nikander lauloi sekä Kunon että Samielin osat ja Antti Pakkanen Kasparin ja Eremitin roolit. Ottokar oli Samuli Hyvärinen ja Kilian Jonatan Repokari. Kukkaistyttöinä esiintyivät Kerttu Riihimaa, Laura Ruusumaa ja Mirva Eschevarria; neljäs eli Lotta Pylkäs oli sairastunut.

Esityksestä jäi ihan positiivinen kokonaiskuva, vaikka solistien taso oli kirjava. Pääroolien miehityksessä oli sentään onnistuttu varsin hyvin. Baritoni Samuli Hyvärinen soitti myös selloa Agathen aariassa kolmannessa näytöksessä. Tero Valtonen ansaitsee flyygelinsä ääreen isot aplodit ja kiitokset.

Oopperastudio Ainon työ on arvokasta ja tarjoaa nuorille laulajille hyvän kanavan roolien opiskeluun ja esittämiseen - edes konserttiversiona. Meillä kun ei jostain kumman syystä ole oopperastudiota Kansallisoopperan yhteydessä...

lauantai 9. joulukuuta 2017

Urkuprofessorin kuusikymppiset


9.12.2017 Music for a while - Olli Porthanin 60-vuotisjuhlakonsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Olli Porthan on toiminut Sibelius-Akatemian urkumusiikin professorina vuodesta 1988 lähtien. Hän täyttää 60 vuotta 11.12.2017 ja juhlisti tätä konsertilla Musiikkitalon Organo-salissa. Ennakkotietojen mukaan soittoa piti kuultaman kaikilla salin uruilla, mutta pienet italialaiset 1700-luvun barokkiurut eivät sittenkään olleet käytössä.

Konsertti alkoi Verschueren-uruilla (1994), jotka on rakennettu pohjoissaksalaisen-alankomaalaisen barokkityylin mukaan. Porthan soitti Dieterich Buxtehudelta seuraavat kappaleet: Toccata in d (BuxWV 155) sekä koraalialkusoitot Wie schön leuchtet der Morgenstern (BuxWV 223) ja Nun komm der Heiden Heiland (BuxWV 211). Toinen osio oli Johann Sebastian Bachia: kaksi alkusoittoa (BWV 599 ja 659) samoin virteen Nun komm der Heiden Heiland sekä Praeludium et Fuga in c (BWV 546).

Väliajan jälkeen vaihdettiin Fosters & Andrews -urkuihin (1892), jotka edustavat englantilaista romantiikkaa. Olivier Messiaenilta kuultiin Apparition de l'église éternelle (Ikuisen kirkon ilmestyminen) ja Felix Mendelssohnilta neliosainen Sonata II in c. Seuraavaksi oli vuorossa kaksi kappaletta, joissa laulusolistina toimi sopraano Kristiina Nietula: Henry Purcellilta Music for a while ja Arvo Pärtiltä My Heart's in the Highlands. Päätösnumerona oli jälleen Messiaenia: Dieu parmi nous (Jumala keskuudessamme) sarjasta La Nativité du Seigneur (Vapahtajan syntymä).

Konsertti oli hengästyttävän hieno kokonaisuus, jossa barokin ja etenkin J. S. Bachin eksperttinä tunnettu juhlakalu osoitti perehtyneisyytensä muihinkin tyyleihin ja aikakausiin. Hyvin ammattitaitoinen oli laulusolistikin - pisteet myös Nietulalle!