maanantai 22. toukokuuta 2017

Meriseikkailu oopperamaailmassa


21.5.2017 Howard Moodyn ooppera Sindbad - A Journey Through Living Flames Cité de la musique-Philharmonie de Parisissa

Cité de la musique-Philharmonie de Parisin "vanhan rakennuksen" eli nykyisin Philharmonie 2:n konserttisalissa esitettiin englantilaisen Howard Moodyn ooppera Sindbad. Se kantaesitettiin joitakin vuosia sitten Brysselin La Monnaiessa, ja säveltäjä sovitti teoksen uudelleen tätä Orchestre de Parisin tuotantoa varten.

Amélie Pariasin ohjaus nojasi suuren lapsikuoron hyödyntämiseen ja liikutteluun sekä lavalla että salin muissa osissa. Solistitehtävissä olleet sopraano Laura Holm ja baritoni Mathieu Gardon olivat kaikin puolin toimiva ja laulullisesti tasapainoinen pari. Moodyn helposti lähestyttävää musiikkia soitti pieni, kaiketi 13-henkinen orkesteri, jota johti jämptisti viittoen Lionel Sow.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Mozartin pikkusievä varhaisooppera


20.5.2017 Wolfgang Amadeus Mozartin ooppera Bastien und Bastienne Opéra National de Parisin Amphithéâtre Bastillessa

Opéra Bastillen amfiteatteri kantaa Olivier Messiaenin nimeä, vaikka säveltäjän tuotantoon kuuluu vain yksi ooppera. Nyt tällä pienellä näyttämöllä esitettiin kuitenkin Mozartin teos, tarkemmin sanoen hänen vuonna 1768 (eli 12-vuotiaana) säveltämänsä yksinäytöksinen Singspiel Bastien und Bastienne. Kuulimme siitä kylläkin ranskankielisen version Bastien et Bastienne. Sävellys ei tietenkään yltänyt Mozartin kypsempien mestariteosten tasolle, mutta miellyttävää ja paikoin idearikasta musiikkia tässäkin teoksessa kuultiin.

Mirabelle Ordinaire oli siirtänyt 1700-luvun alun paimenkylän tapahtumat tivolimaailmaan. Ratkaisu oli toimiva monessakin mielessä - ei vähiten siksi, että tuotanto oli suunnattu "nuorelle yleisölle", johon tivolin visuaalisuus vetoaa. Ohjauksessa oli mukavia oivalluksia, joita Philippine Ordinairen lavastus ja Philippe Albaricin valaistus tukivat erinomaisesti. Mainiot puvut oli suunnitellut Sylvie Blondeau.

Myös esiintyjät olivat varsin nuoria. 12-henkistä orkesteria johti Iñaki Encina Oyón, joka osoittautui musikaaliseksi ja osaavaksi kapellimestariksi. Solistit Pauline Texier (Bastienne), Juan de Dios Mateos Segura (Bastien) ja Andriy Gnatiuk (Colas) olivat iästään huolimatta jo ammattitaitoisia ja ilmaisuvoimaisia laulajia sekä mainioita näyttelijöitä.

Yllätyskonsertti Saint-Séverinissä


20.5.2017 Hina Ikawa, urut ja Mayako Ito, laulu Église Saint-Séverinissä Pariisissa

Osuin kävelemään tutun Saint-Séverinin ohi lauantai-iltapäivänä ja poikkesin sisään. Kirkossapa oli juuri alkamassa konsertti, jota oli tietenkin jäätävä kuuntelemaan. Urkuri Hina Ikawa ja sopraano Mayako Ito esittivät kappaleita mm. Mendelssohnilta, Alainilta, Vierneltä, Saint-Saënsilta, Faurélta ja Mozartilta. Ihan oli hieno ja tasapainoinen konsertti, jonka helmi oli Iton kirkas ja miellyttävä sopraanoääni.

Dresdeniläiset Pariisissa


19.5.2017 Sächsische Staatskapelle Dresden, joht. Christian Thielemann, sol. Renée Fleming Théâtre des Champs-Élyséessä Pariisissa

Dresdenin Staatskapelle esiintyi Pariisissa parin konsertin verran Christian Thielemannin johdolla. Ensimmäisen eli perjantai-illan konsertin ohjelmassa oli Richard Straussin musiikkia ja solistina yhdysvaltalainen sopraano Renée Fleming.

Konsertti alkoi laulusarjalla Vier letzte Lieder (Neljä viimeistä laulua) op. 150. Thielemann seurasi laulusolistia aivan uskomattoman hienosti, ja miten sävykästä orkesterin soitto olikaan! Fleming tulkitsi laulut hienostuneella ja älykkäällä otteella, mutta jotenkin hauraalta hän kuulosti tällä kertaa. Ei tietoakaan äänen entisestä oopperalava-loistokkuudesta! Thielemann joutui komentamaan orkesteria soittamaan hiljempaa lukuisia kertoja, ettei Flemingin herkkä ääni olisi jäänyt jalkoihin (ja siltikin se jäi pari kertaa). Saas nähdä enteileekö tämä uraansa lopettelevan sopraanon olevan oikeasti finaalissa. Tarkkailua ja vertailua on hyvä tehdä syyskuun alussa, kun Fleming tulee vielä esiintymään Helsingissä.

Väliajan jälkeen oli vuorossa Alppisinfonia eli Eine Alpensinfonie op. 64. Dresdeniläisillä on aina ollut erikoissuhde "omaan" Straussiinsa (mm. useimmat säveltäjän oopperat kantaesitettiin kaupungissa) ja sen kyllä kuuli. Alppisinfonia on minusta kuulostanut aiemmin lähinnä tylsältä tilkkutäkiltä, mutta Thielemannin johdolla esitys oli erinomainen.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

"Vakavarainen vanhapoika etsii naista tositarkoituksella"


13.5.2017 Gaetano Donizettin ooppera Don Pasquale Kuusankoskitalossa Kouvolassa

Pohjois-Kymen musiikkiopiston tämän vuoden oopperatuotantona nähtiin Donizettin Don Pasquale. Se sai ensi-iltansa jo huhtikuun lopulla Kouvola-talossa ja kuuden näytöksen jälkeen oli vuorossa vielä pari esitystä Kuusankoskitalossa.

Ooppera esitettiin alan monitoimimies Hannu Heikkilän (1922-2003) vanhana suomennoksena, mikä toi esitykseen aivan oman sävynsä verrattuna alkuperäistekstiin. Valerijs Avramenko johti pientä, vain 11-henkistä Vox musicae -orkesteria. Soitto kulki erinomaisesti, mutta salin hankalassa akustiikassa orkesterin balansoiminen laulajien kanssa ei aina onnistunut.

Don Pasquale oli Pia Lunkan ensimmäinen oopperaohjaus, mitä ei välttämättä uskoisi lopputuloksen perusteella. Ohjaus oli nimittäin niin toimiva ja sujuva, ja komiikkaa annosteltiin sekä tilanteita rakennettiin taitavasti. Miellyttävän lavastuksen ja puvut oli suunnitellut Tarmo Tanttu, valoista vastasi Jori Pölkki.

PKMO:n oopperakuoro teki hyvän vaikutuksen laulamalla tarkasti ja puhtaasti, mutta sävyjä unohtamatta. Solisteista Heikki Aalto (Don Pasquale) ja Riku Pelo (Tohtori Malatesta) sekä lauloivat erinomaisesti että olivat myös mainioita näytteleviä koomikoita. Terhi Solanterä (Norina) selvitti vaativat numeronsa vaivattomasti, mutta diktion selkeydessä olisi vielä parannettavaa. Pekka Kuivalaisen (Ernesto) laulussa oli paikoin horjuvuutta ja puskemista, joka hävitti äänestä kaikki sävyt. Jukka Mörsky oli mainio pienessä roolissaan päihtyneenä Notaarina.

torstai 11. toukokuuta 2017

Venäläisiä herkkuja Lahdessa


11.5.2017 Sinfonia Lahti, joht. Okko Kamu, sol. Jonathan Roozeman, sello Sibeliustalossa Lahdessa

Sinfonia Lahden konsertti alkoi Šostakovitšin Sellokonsertolla nro 1 Es-duuri. Nuori sellisti Jonathan Roozeman oli aivan elementissään ja yhteistyö kapellimestarin kanssa toimi saumattomasti. Että osasikin sello soida tunnetta tihkuen! Kamu balansoi esityksen aivan erinomaisesti, joten sello ei peittynyt orkesterin alle kertaakaan (tätä on joskus tapahtunut muissa kuulemissani esityksissä). Kappaleen jälkeen Roozeman kiitti orkesteria ja yleisöä residenssitaiteilijakaudestaan ja soitti ylimääräisenä Sarabande-osan jostain J. S. Bachin sellosarjasta.

Väliajan jälkeen päästiin nauttimaan Stravinskyn Petruška-baletin musiikista. Tämäkin oli aivan nappisuoritus Kamulta ja orkesterilta! Teoksen jännät käänteet ja tahtilajivaihdokset selvitettiin ongelmitta, ja koko esitystä leimasi eräänlainen leikkisyys. Kamu piti yllä vauhtia eikä säästellyt vaskien tehoissa.

Konsertin jälkeen oli mahdollisuus kuulla samaan hintaan vielä kevätillan kamarimusiikkina Schubertin Jousikvintetto C-duuri. Soittajina olivat viulistit Hannaliisa Pitkäpaasi ja Annikaisa Tikkala, alttoviulisti Lasse-Matti Laakso sekä sellistit Sanna Palas-Lassila ja Jonathan Roozeman. Esitys oli taidokas ja tunnelmaltaan vahva, mutta jaksamisen rajat alkoivat tulla yleisöllä vastaan. Ehkä jokin vähän lyhyempi kappale olisi ollut paikallaan...?

tiistai 9. toukokuuta 2017

Täyden kympin Mozart-laulua!


9.5.2017 Helsingin Barokkiorkesteri, joht. René Jacobs, sol. Sophie Karthäuser, sopraano Musiikkitalossa Helsingissä

Helsingin Barokkiorkesterin konserttisarjassa saatiin jälleen johtajavieraaksi belgialaissyntyinen vanhan musiikin guru René Jacobs. Laulusolisti oli myös belgialainen, sopraano Sophie Karthäuser. HeBO jatkaa tällä ohjelmalla Euroopan-kiertueelle ja konsertoi toukokuun aikana kuudella paikkakunnalla Espanjassa, Saksassa ja Belgiassa.

Ohjelma aloitettiin viisiosaisella sarjalla Joseph Martin Krausin oopperasta Dido och Aeneas. Hienoa oli hebolaisten soitto, vaikka Aapo Häkkisen fortepiano ei meinannutkaan kuulua katsomoon saakka ja Jacobsin johtaminen oli aika merkillisen näköistä. Krausin teos esitettiin kuulemma nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Sitä seurasi kolme Mozartin aariaa: Basta, vincesti, Alma grande e nobil core sekä Bella mia fiamma, addio.

Väliajan jälkeen siirryttiin Beethoveniin: Aluksi aaria Ah! perfido ja perään Sinfonia nro 1 C-duuri. Beethovenin sinfoniat ovat kuulemma Jacobsin uusi aluevaltaus; hän ei ole johtanut niitä koskaan ennen. Minä kyllä pidin hänen näkemyksestään, olipahan hieman tavallisuudesta poikkeava esitys periodisoittimilla.

Karthäuser osoittautui aivan uskomattoman hienoksi, etten sanoisi täydelliseksi Mozart-sopraanoksi. Hänen laulunsa oli kuulasta, raikasta, sävykästä, luonnollista, linjakasta, tunteikasta ja ties mitä - adjektiiveja voisi listata paljonkin. Aivan upeita esityksiä, en muistakaan milloin olisin kuullut livenä näin hienosti tulkittuina Mozartin (ja Beethovenin) konserttiaarioita. Ylimääräisenä saimme onneksi vielä Mozartin aarian Nehmt meinen Dank, ihr holden Gönner. Aah, hunajaa korville!