sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Hyvää oopperaa pienellä rahalla


26.3.2017 Antonin Dvořákin ooppera Rusalka Kinaporin palvelukeskuksessa Helsingissä

Helsingissä putkahtelee lavalle eri seurueiden ja yhdistysten pienen budjetin oopperaproduktioita vähän väliä. Ja hyvä niin - alalla on syytä olla itse aktiivinen, jos mielii saada työkokemusta ja -tilaisuuksia. Koulutus on pohja, mutta ammatin ja roolit oppii vasta tekemällä!

Kinaporin palvelukeskuksen juhlasalissa sai ensi-iltansa Oopperayhdistys Fantasian tuottama Rusalka. Maisa Tikan ohjaus oli yksinkertainen ja paikoin niin pelkistetty, että lähestyttiin oikeastaan concertante-esitystä. Vaatimaton lavastus oli Emmi Kaijansinkon käsialaa ja puvustuksesta vastasi Raisa Saarijärvi.

Solistit suoriutuivat tehtävistään yllättävän hyvin. Yllättävän siksi, että monella oli aiempaa oopperakokemusta hyvin vähän. Pieniä virheitä joidenkin laulussa kuului, mutta eivät ne häirinneet tai pilanneet kokonaisuutta. Silja Sevonkari teki Rusalkana tasaisen varmaa työtä, mutta kokeneemmalla Joonas Elorannalla oli Prinssin roolissaan muutaman kerran vaikeuksia, lähinnä ylä-äänien kanssa. Antti Pakkanen oli jäyhä ja tasapaksu Vedenhenki, kun taas Karoliina Laurila sai Jezibabaansa sävykkyyttä.

Mari Vuorijärvi oli vakuuttava Prinsessa ja Salla Syrjälä vähän ylinäyttelevä Keittiöpoika. Erkki-Ilmari Rajakoski teki Riistanvartijana oopperadebyyttinsä, ja onnistui siinä oikein hyvin. Kalle Virtanen oli kaunisääninen Metsästäjä. Iloisina ja leikkisinä, hyvin yhteen laulaneina Nymfeinä esiintyivät Emmi Kaijansinkko, Marika Kivinen ja Kukka-Maaria Kallio.

Erityiset kiitokset ansaitsee Laura Kivikoski, joka urakoi yli kaksi tuntia pianon ääressä. Hänen soittonsa oli ammattitaitoista ja eli hyvin mukana oopperan tapahtumissa.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Bäckströmit toiseen potenssiin


25.3.2017 Big Bang Siegfried -musiikkikomedia Finlandia-talossa Helsingissä

Viihteellinen lauantaini jatkui illalla Finlandia-talossa. Ohjelmassa oli tammikuussa 2015 näkemäni The Fabulous Bäckström Brothers -shown sinfoniaorkesterisovitus nimellä Big Bang Siegfried. Lähes kaikki alkuperäisesityksessä ihastuttaneet ja naurattaneet elementit olivat tallella ja lisäksi tähän tuotantoon oli kehitetty jotain lisääkin. Onneksi Kevätuhri-cup song ja melodikoilla soitettu Valkyyrioiden ratsastus olivat säilyttäneet tehonsa.

Jouni ja Petri Bäckströmin sekä Jukka Nykäsen komiikka oli taitavaa ja hyvin rakennettua. Ihan kaikki asiat eivät toimineet suuressa salissa yhtä hyvin kuin Musiikkiteatteri Kapsäkin pienessä esitystilassa - esimerkiksi Wagnerin mielipuoliset silmien pyörittelyt tuskin näkyivät Finlandia-salin takaosaan. Mutta veljesten laulu toimi kohtalaisen hyvin, mitä nyt Petrillä oli vähän vaikeuksia Siegfriedin korkean a:n kanssa. Jukka Nykänen on pianistina tunnettu virtuoosi, mutta upeasti häneltä sujuivat muutkin roolit laulamista myöten. Lavalla ollut Vantaan Viihdeorkesteri soitti Nick Daviesin johdolla komeasti ja ilmeisesti itsekin nauttien.

Tenorifarssi Pariisissa


25.3.2017 Ken Ludwigin näytelmä Tenorit liemessä Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä

Ken Ludwig taitaa komedian ja farssin, ja kun hänen näytelmänsä vielä sijoittuu oopperatenoreiden maailmaan, niin pakkohan tämä oli mennä katsomaan. Eikä tarvinnut pettyä! Jaakko Saariluoma oli ohjannut nopeatempoisen ja oivaltavan kappaleen, jossa luotettiin konkarinäyttelijöiden karismaan ja ammattitaitoon. Taneli Mäkelä managerina sekä Iikka Forss, Eero Saarinen ja Santeri Kinnunen tenoreina tekivät erinomaista näyttelijäntyötä. Saarisella oli jopa herkullinen kaksoisrooli. Naisosissa esiintyivät Riitta Havukainen, Jonna Järnefelt ja Oona Airola; heistä erityisesti Järnefeltin suoritus oli ihailtavaa työtä. Eli oikein kivaa viihdettä kaiken "vakavan taiteen" keskellä!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Myöhäiskeskiajan tunnelmissa Mala Punican kanssa


24.3.2017 Mala Punica, joht. Pedro Memelsdorff, sol. Barbara Zanichelli, Yukie Sato & Riccardo Pisani Helsingin Vanhassa kirkossa

Helsingin Barokkiorkesterin Vanhan musiikin sarjan konsertti pidettiin tällä kertaa Helsingin Vanhassa kirkossa vierailijavoimin. Esiintymässä oli tänä vuonna 30 täyttävä Mala Punica -yhtye perustajansa Pedro Memelsdorffin johdolla. Yhtyeessä soittivat Helena Zemanová ja José Manuel Navarro (vielle eli viulun keskiaikainen esi-isä), Pablo Kornfeld (urut ja clavisimbalum) sekä joissain numeroissa myös Memelsdorff itse instrumenttinaan nokkahuilu.

Ohjelman aloitti kaksi lyhyttä liturgista kappaletta, ja sellaisiin konsertti myös päättyi. Välissä kuultiin lauluja ja motetteja Johannes Ciconialta ja Matteo da Perugialta. Molemmat säveltäjät elivät 1300- ja 1400-lukujen vaihteessa, mutta suurin osa teoksista esitettiin nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Taitavina solisteina toimivat sopraanot Barbara Zanichelli ja Yukie Sato sekä tenori Riccardo Pisani, jonka nimi oli jäänyt ohjelmasta pois. Laulettujen numeroiden välissä kuultiin myös muutama instrumentaalikappale. Teosten tunnelma ja mm. joissain kappaleissa käytetty isorytmiikka veivät mainiosti ajatukset keskiajan hämyihin.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Reetta Haavisto lumosi Arabellana


21.3.2017 Richard Straussin ooppera Arabella Kallion kirkon Ackté-klubilla Helsingissä

Aino Acktén kamarifestivaalin talvikonserttien sarjassa kuultiin Oopperastudio Ainon tuottama konserttiversio Richard Straussin oopperasta Arabella. Tai oikeastaan kuulimme merkittävästi lyhennetyn version, mitä ei tietenkään vaivauduttu kertomaan ennakkomainonnassa eikä edes käsiohjelmassa. Tästä pari miinuspistettä. Olen nähnyt Arabellan näyttämöllä ainoastaan kerran (muutama vuosi sitten Nürnbergissä), joten oli kiva verestää muistoja teoksesta. Kansallisoopperassa Arabella on tuotettu vain kerran, mutta produktiota veivattiin sitten peräti 24 kertaa vuosina 2002-2006.

Ackté-klubilla esitetyn oopperan pianosäestyksestä vastasi Tero Valtonen. Hän teki aivan mahtavaa työtä ja urakoi raskaan teoksen läpi vaivattoman oloisesti. Seitsemän laulusolistin taso oli yleisesti ottaen oikein hyvä, vaikka eroja olikin havaittavissa. Päätehtävissä olivat Reetta Haavisto (Arabella), Antti Pakkanen (Kreivi Waldner), Marja Kari (Adelaide), Laura Riihimäki (Zdenka) ja Juha-Pekka Mitjonen (Mandryka). Tero Halonen (Matteo) ei ollut tänään parhaassa mahdollisessa iskussa; ääni kuulosti tukkoiselta ja ylä-äänet eivät syttyneet alkuunkaan. Pienen Ennustajan roolin lauloi Emmi Kaijansinkko.

Ilta oli kuitenkin itseoikeutetusti Reetta Haaviston, joka siis lauloi nimiroolin eli Arabellan osan. Hänen lämmin ja kypsynyt sopraanonsa oli erittäin sävykäs ja ilmaisuvoimainen. Upeaa ja teknisestikin moitteetonta kuunneltavaa - brava!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Ohjaajan näköinen Tuomarin vaimo


19.3.2017 Riikka Talvitien ooppera The Judge's Wife (Tuomarin vaimo) Balderin salissa Helsingissä

Tämänkin oopperan kohdalla meni täpärälle, sillä ehdin katsomaan vasta viimeisen kolmesta näytöksestä. Teoksen tilasi Talvitieltä aikoinaan Ooppera Skaala ja se valmistui vuonna 2014. Kantaesitystään ooppera sai odottaa tänne saakka ja tuotannosta vastasivat nyt säveltäjä itse sekä defunensemblen Johanna Råman.

Tuomarin vaimon ohjasi Balderin saliin Teemu Mäki. Pääteemoinaan terrorismia ja valtarakenteita käsittelevän teoksen libretto on Caryl Churchillin televisionäytelmästä The Judge's Wife vuodelta 1972. Sisältö on nykyisin ehkä ajankohtaisempi kuin näytelmän valmistumisen aikaan, vaikka Münchenin olympialaisten terrori-isku oli tietenkin tuolloin vahvasti läsnä.

Heti oopperan alussa sellon raastavaa kirskunaa kuunnellessani ajattelin, että tätäköhän musiikki sitten on seuraavat puolitoista tuntia. Mutta onneksi ei - Talvitien musiikki osoittautui ihan sulatuskelpoiseksi, joskin toisinaan hälyiseksi ja pienessä tilassa turhan kovaa soitetuksi. Defunensemble vastasi musiikista, jossa hyödynnettiin elekroniikkaa. Kimurantin teoksen johti mainiolla otteella Jutta Seppinen.

Teoksessa käytettiin moderneille ohjauksille niin tyypilliseen tapaan videoita. Mäen ohjaus oli pätevää työtä ja työnsi teemat yleisön naamalle tehokkaasti. Mutta liika on liikaa: En ihastunut lainkaan väliaikaa seuranneeseen ääneen luettujen lisätekstien jaksoon. Tämä ohjaajan lisäys kesti kymmenkunta minuuttia! Kyllä ooppera saa olla poliittinen ja ottaa yhteiskunnallisesti kantaa, mutta ideologisesti värittyneille saarnoille olen allerginen. Jos teksteillä todellakin haluttiin käsitellä "terrorismin ja vallankumouksen välistä eroa", niin metsään mentiin. Osuus tuntui myös yleisön aliarvioimiselta - kyllä ohjaajan agenda oli tullut selväksi jo teoksen ensimmäisellä puoliajalla. Vähempi alleviivaaminen olisi ollut tyylikkäämpää. Väkivalta- ja tappovideot olivat myös mielestäni aivan tarpeeton tehokeino, mutta Mäkihän on aina tykännyt shokeerata...

Mutta solistit olivat aivan erinomaisia. Juha Uusitalo oli jylisevä, vallastaan juopunut tuomari, jossa on annos fanaatikkoa. Tuuli Lindeberg oli tuomarin vaimo Caroline, joka pitää rutiinilla kulisseja yllä. Lindebergin taitavaa laulua ja englannin ääntämystä oli todellinen ilo kuunnella. Olen aina pitänyt Tuula Paavolan lämpimänsamettisesta altosta, ja hän sopi loistavasti sarkastisen Barbara-sisaren rooliin. Saara Kiiveri oli kipakka irlantilainen palvelija Peg.

Mielen pimeät puolet


19.3.2017 Marja Kari, sopraano, Maria Suokas, piano & Jouni Marttinen, kitara Helsingin Konservatoriossa Ruoholahdessa

Metropolia Ammattikorkeakoulu järjestää laulun ensikonsertteja varsin harvoin. Nyt Ruoholahden konserttisalissa kuultiin tällainen, kun esiintymässä oli dramaattinen sopraano Marja Kari yhdessä pianisti Maria Suokkaan kanssa. Parin yhteistyö vaikutti mutkattomalta ja tasapainoiselta. Konsertille oli annettu nimi Mielen pimeät puolet, mikä viittasi monien kappaleiden synkähköön tunnemaailmaan tai henkilöihin, joita luonnehtivat mm. vallan tavoittelu, harhat, himo ja pelko.

Konsertti alkoi vähän varovaisesti Wagnerin Wesendonck-lauluihin kuuluvalla Träumella ja Ture Rangströmin Panilla. Seuraavissa kappaleissa laulajan koneisto oli jo lämmennyt paremmin ja ehkä pieni jännityskin oli lauennut, sillä Schumannin Waldesgespräch, Schönbergin Lockung ja kantaesityksenä kuultu Ilkka von Boehmin Kehtolaulu soivat vuolaammin ja vapautuneemmin. Ja aina vaan parani: Lacy Macbethin aaria La luce langue Verdin oopperasta Macbeth oli erinomainen tulkinta. Alexander von Zemlinskyn Waldesgespräch oli upea näyttö sekin, mutta osuuden päätti hyytävä Ortrudin kirous Entweihte Götter! Wagnerin Lohengrinista.

Lyhyen väliajan jälkeen siirryttiin aivan toisenlaisiin tunnelmiin, kun kuulimme kaksi herkkää John Dowlandin kappaletta Jouni Marttisen kitarasäestyksellä. Kari eläytyi laulujen Flow my tears ja Come heavy sleep tunnetiloihin esimerkillisen hienosti. Tämän jälkeen palattiin pianosäestyksellisiin kappaleisiin: Lisztin Loreley, Venuksen aaria Geliebter komm Wagnerin Tannhäuserista sekä toisena kantaesityksenä Ilkka von Boehmilta laulu Aavistuksia. Konsertin päätti Aarre Merikannon musiikki: Pan, Marjan monologi Ei näy häntä vielä oopperasta Juha sekä ylimääräisenä Keinutan kaikua.

Marja Karilla on hieno instrumentti ja oikein miellyttävä äänenväri. Hän on teknisesti varmanoloinen ja moneen taipuva laulaja, joka kykenee välittämään kappaleiden tunnelmia vaivattoman oloisesti. Karin ominta ja vahvinta aluetta tuntuisi tämän konsertin perusteella olevan ooppera. Toivottavasti meillä on hänessä kasvamassa seuraava hieno Wagner-sopraano - toki muuta dramaattista repertoaaria unohtamatta!