tiistai 15. elokuuta 2017

Belcanton käsitettä laajentamassa...


15.8.2017 Luca Pisaroni, bassobaritoni & Giulio Zappa, piano Auditorium Pedrottissa Pesarossa

Iltapäiväni ohjelmassa oli Rossini Opera Festivalin Concerti di belcanto -sarjaan kuuluva resitaali. Esiintyjänä oli Venezuelassa vuonna 1975 syntynyt bassobaritoni Luca Pisaroni pianistinaan italialainen Giulio Zappa.

Tämä belcanto-konsertti alkoi veikeästi kuudella Schubertin liedillä ja jatkui kolmella Lisztin laululla. Väliin Zappa soitti Lisztin Unkarilaisen rapsodian no. 5 melkoisen kovalla kädellä. Vaikka kappale onkin "sankarillinen", olisin kaivannut hieman enemmän ilmavuutta ja keveyttä ainakin paikoin.

Konsertin loppu oli omistettu Rossinin musiikille. Kuulimme Soirées musicales -sarjasta pari osaa ja Péchés de vieillesse -kokoelman osista I ja III yhteensä kolme laulua. Ensimmäisenä ylimääräisenä kuultiin minulle tuntematon Rossinin laulu ja toisena La calunnia -juoruaaria Sevillan parturista.

Mielestäni Pisaroni onnistui parhaiten Schubertin parissa, ja Lisztitkin menivät ihan mukavasti. Hän oli tunteva ja tunteitaan hyvin ilmentävä laulaja, jota oli miellyttävä kuunnella. Ylärekisterissä oli pari kertaa horjuvuutta sävelpuhtauden kanssa, mutta muuten liedien esitys oli aika lailla kohdillaan. Sen sijaan Rossinin lauluissa olen tottunut toisenlaiseen lähestymistapaan, eikä Pisaronin robusti ote oikein miellyttänyt. Don Basiliona mies teki jälleen oivallisen vaikutuksen.

Rossinin varhainen koominen ooppera oli herkkupala


14.8.2017 Gioachino Rossinin ooppera La pietra del paragone (suom. Koetinkivi) Adriatic Arenassa Pesarossa

Päätin muutaman vuoden tauon jälkeen vierailla taasen Marchen maakuntaan kuuluvassa Pesarossa, Rossinin syntymäkaupungissa, jossa järjestetään vuosittain Rossini Opera Festival. Syynä oli se, että kaikki kolme festivaalin tämän vuoden pääteosta ovat sellaisia, joita en ole aiemmin nähnyt.

Ohjelmani alkoi La pietra del paragonella, joka oli Rossinin ensimmäinen tilausteos suurelta oopperatalolta - tässä tapauksessa Milanon La Scalalta, jossa teos kantaesitettiin 1812. Rossini oli tällöin vasta 20-vuotias! Produktio oli suuri menestys, ja nyt on helppo nähdä miksi: musiikki on erinomaisen viihdyttävää ja taidokasta Rossinia, juoni on hauska ja librettokin hyvin nokkela.

Oopperan juonen voi tiivistää lyhyesti vaikkapa näin: Kolme naista väittää rakastavansa varakasta kreivi Asdrubalea. Kreivi kuitenkin epäilee naisten petollisuutta ja suunnittelee "koetinkiven" testatakseen Donna Fulviaa, paronitar Aspasiaa ja markiisitar Claricea. Ainoastaan Claricen rakkaus kestää, kun kreivi menettää omaisuutensa. Todellisuudessa mies ei tietenkään köyhtynyt, sillä kreivin velkojaksi osoittautuu turkkilainen, joka onkin kreivi itse naamioituneena. Tarinassa on muutamia lisäkiemuroita, ja mustasukkainen kreivi saa myös maistaa omaa lääkettään. Mutta lopulta rakkaus voittaa ja kyyninen kreivi saa Claricensa.

Pesarossa nähty tuotanto on alun perin vuodelta 2002 ja nyt jo 87-vuotiaan Pier Luigi Pizzin käsialaa ohjausta, lavastusta ja puvustusta myöten. Ja kyllä olikin hienoa työtä! Modernisointi oli tehty hyvällä maulla ja vetävä ohjauskin oli tyylikäs sortumatta farssimaisiin ylilyönteihin. Hieman eri sukupolvea edustava Daniele Rustioni (s. 1983) oli vauhdikas kapellimestari ja piti taitavasti esityksen liikkeellä tarkkuuden kärsimättä. Orkesterina oli Orchestra Sinfonica Nazionale della Rai.


Nuorenpuoleisista solisteista on lähes pelkästään positiivista sanottavaa. Japanilainen Aya Wakizono oli kaunisääninen ja herkkä Clarice. Aurora Faggioli (Aspasia) ja Marina Monzó (Fulvia) eivät tehneet järisyttävää vaikutusta, mutta suoriutuivat osuudestaan oikein hyvin. Gianluca Margheri oli itsevarma, mutta monitahoinen kreivi. Venäläinen Maxim Mironov (Giocondo) oli sielukas ja kaunisvärinen tenori, jonka ääni oli hieman hentoinen areenan suureen tilaan. Mutta italialaiset rakastavat tenoreita yli kaiken, ja niinpä Mironov sai yleisöltä suurimmat suosionosoitukset onnistuttuaan yläsävelissä. Davide Lucianon rooli Macrobiona oli teknisesti hallittu ja vakaa. Paolo Bordogna oli Pacuviona ensiluokkainen koomikkokyky. Pienemmän Fabrizion osan teki William Corrò.

torstai 10. elokuuta 2017

Orpopoika oopperalavoille


10.8.2017 Jukka Linkolan ooppera Abrahamin pidot Limingan Kulttuuri Areenalla

Tänä kesänä valmistunut Limingan Kulttuuri Areena osoittautui kamalasta kirjoitusasustaan huolimatta oikein mainioksi paikaksi oopperan esittämiseen. Ja varsinkin tämän oopperan, sillä areena sijaitsee Abraham Ojanperän (1856-1916) kotitilan Aappolan naapurissa. Autenttisissa maisemissa siis oltiin, eikä uudenkarhean katsomon takaa ohi hujeltanut junakaan häirinnyt esitystä kuin kerran...

Liminkalaissyntyinen Ojanperä oli ensimmäinen suomenkielinen kansainvälisen uran tehnyt mieslaulaja ja merkittävä laulupedagogi. Hän oli myös yksi ensimmäisistä levyttäneistä laulajistamme. Miehen elämänvaiheista kertova Abrahamin pidot syntyi liminkalaisen Helena Tornbergin ideasta, ja hänen käsialaansa ovat myös oopperan libretto ja ohjaus. Paikoin kömpelön ja amatöörimäisen libreton heikkouksia tasoitti hienosti se, että säveltäjänä oli rautainen ammattimies. Jukka Linkolan musiikki oli monipuolista, paikoin hykerryttävän hauskaa ja aivan erinomaisen taitavasti oopperan tapahtumia värittävää. Mukavia sävelkulkuja ja esimerkiksi mieleenpainuva virsisävelmä! Orkesterina toimi Oulunsalo Ensemble -kamariorkesteri, jota oli laajennettu Owla-vaskikvartetilla ja muutamilla muilla soittajilla. Kapellimestari Ville Mankkinen pärjäsi tehtävässään hyvin, ja esimerkiksi ongelmat sisääntuloissa johtuivat pääsääntöisesti siitä, etteivät laulajat seuranneet kapellimestarin merkkejä.

Ohjaus oli varsin vetävä ja siinä oli paljon tapahtumia ja ideaa hevosineen tanssijoineen kaikkineen. Mutta muutamassa kohdassa dramaturgia löpsähti, ja esimerkiksi isänmaallinen kohotus oopperan loppupuolella tuntui täysin irralliselta. Moitelistalle pitää lisätä myös oopperan miksaus, sillä useita kertoja kävi niin että mikrofoni ei ollut päällä laulajan aloittaessa osuutensa, jolloin pari sanaa fraasin alusta jäi kuulumatta. Eiköhän tämäkin asia saada kuntoon jäljellä olevissa esityksissä... Yleisesti ottaen laulajien ja orkesterin balansointi toimi kuitenkin hyvin. Kuoroa vaivasi usein epäselvä ääntämys ja eriaikaisuus.

Solisteista parhaan vaikutuksen teki pääroolin Abraham Ojanperänä laulanut Tomi Punkeri. Hänen kiinteä, nuorekas ja teknisesti varma baritoninsa sekä selkeä diktionsa oli miellyttävää kuunneltavaa. Aurora Hanneborgin osan tehnyt Virva Puumala oli laulajana positiivinen yllätys, mutta norjan lausumisessa olisi ollut vielä parannettavaa. Toisessa suuressa naisroolissa Katri Tuorina esiintynyt Johanna Kropsu ei vakuuttanut horjuvalla laulullaan, mutta paransi kuitenkin suoritustaan oopperan loppua kohti. Emma Hannosen kirkas koloratuurisopraano sopi hyvin lapsi-Abrahamin osaan. Muissa rooleissa esiintyivät mm. Juhani Alakärppä, Ahti Alatalo, Lassi Makkonen ja Janne Sihvo.

torstai 3. elokuuta 2017

Rakkauden monet värit


3.8.2017 Suomen kansallisoopperan orkesteri, joht. Patrick Fournillier, sol. Mari Palo, sopraano ja Aarne Pelkonen, baritoni Espoon tuomiokirkossa

Taas Urkuyö ja Aaria -festivaalin konsertissa... Esiintymässä vieraili Kansallisoopperan orkesteri ranskalaisen kapellimestari Patrick Fournillierin johdolla. Konsertin aloitusnumero oli Maurice Ravelin Johdanto ja allegro, joka esitettiin seitsenhenkisellä kokoonpanolla. Seuraavaksi kuultiin Jean Sibeliuksen Impromptu op. 5 nrot 5 ja 6, jossa jousisoittajia oli 26. Molemmat esitykset olivat hyvin ilmavia ja kepeän tanssillisia, mikä näkyi myös Fournillierin liikkeissä.

Ensimmäiseksi solistiksi saatiin Saksasta kotiutunut Aarne Pelkonen, joka lauloi Ravelin kolmeosaisen Don Quichotte à Dulcinéen. Mahtavasti Aarne eläytyi tekstiin - kuten ensiluokkaiselta liedlaulajalta voikin odottaa - ja todella hyvältä kuulosti hänen äänensä ja tekniikkansa.

Väliin kuultiin Sibeliuksen Rakastava op. 14, josta Fournillier maalaili häpeilemättömän tunteikkaan ja yltiöromanttisen tulkinnan. Päätösnumerona oli Joseph Cantelouben laulusarja Chants d'Auvergne. Ei ollut moitteen sanaa Mari Palonkaan laulussa - päin vastoin aivan mykistävän hieno ja sävykäs esitys. Kapellimestarimme latasi sarjaan melkoisesti ytyä ja tarvittaessa oopperallisia tehoja, täsmällisen rytmiikan kuitenkaan kärsimättä. Yleisön vaatimana ylimääräisenä kuultiin uudestaan sarjan viimeinen laulu (Uno jionto pastouro) Palon tulkitsemana.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Täysipainoinen oopperakonsertti Juvalla


30.7.2017 Joroisten Musiikkipäivien 2017 päätöskonsertti Juvan kirkossa

Joroisten Musiikkipäivät 2017 päättyi sunnuntai-iltapäivän oopperakonserttiin. Neljästä ilmoitetusta solistista kaksi, eli tenori Andrea Caré ja sopraano Marjukka Tepponen, joutui perumaan osallistumisensa. Heidän sijaansa esiintyivät tenori Joska Lehtinen ja sopraano Victoria Yastrebova, joka kuuluu Pietarin Mariinski-teatterin solistikuntaan. Kaksi muuta solistia olivat mezzosopraano Anna Danik ja basso Jaakko Ryhänen. Pianistina toimi Hans-Otto Ehrström ja juontajana Aarno Cronvall.

Konsertin ohjelma oli seuraava:
  • Sarastron aaria In diesen heil'gen Hallen Mozartin Taikahuilusta (Ryhänen)
  • Dalilan aaria Amour! viens aider ma faiblesse Saint-Saënsin oopperasta Samson et Dalila (Danik)
  • Pollionen aaria Meco all'altar di Venere Bellinin Normasta (Lehtinen)
  • Aidan aaria Ritorna vincitor! Verdin Aidasta (Yastrebova)
  • Aidan ja Amneriksen duetto Fu la sorte dell'armi a' tuoi funesta samoin Aidasta (Yastrebova ja Danik)
  • Tonion aaria Ah! mes amis Donizettin Rykmentin tyttärestä (Lehtinen)
  • Greminin aaria Tšaikovskin Jevgeni Oneginista (Ryhänen)
  • Toscan aaria Vissi d'arte Puccinin oopperasta Tosca (Yastrebova)
  • Carmenin aariat L'amour est un oiseau rebelle eli Habanera sekä Près des remparts de Séville eli Seguidilla Bizet'n Carmenista (Danik)
  • Mantovan herttuan aaria La donna è mobile Verdin oopperasta Rigoletto (Lehtinen)
  • Violettan ja Alfredon duetto Parigi, o cara Verdin La traviatasta (Yastrebova ja Lehtinen)
  • Paavon monologi Minun on vielä ennen kuolemaani Kokkosen Viimeisistä kiusauksista (Ryhänen)
  • ja ylimääräisenä Libiamo ne' lieti calici Verdin Trubaduurista (Yastrebova ja Lehtinen)
Mahtava ohjelma ja hienot solistit! Ehrström oli pianistina luotettava ja pätevä, mutta ylimääräisessä numerossa tuli monia vääriä ääniä - olikohan sen harjoittelu jäänyt liian vähälle? Yastrebova oli erittäin taitava ja miellyttävä sopraano, josta löytyi yllättäviä voimavaroja. Danik eläytyi roolihenkilöihinsä aivan suvereenisti ja todellakin säväytti Dalilana sekä Amneriksena. Lehtinen aloitti vähän horjuvasti ja pinnistellen, mutta paransi nopeasti ja selvitti suurin piirtein kunnialla Tonion yhdeksän korkeaa c:täkin. Ryhänen oli vahvassa laulukunnossa ja sai ajoittain suuren kirkkosalin seinätkin vavahtelemaan. Tulkinta Greminin aariasta oli liikuttavan kaunis.

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Timo Mustakallio -laulukilpailun voittajat


27.7.2017 Aurora Marthens, sopraano, Sanna Iljin, sopraano ja Tuula Hällström, piano Espoon tuomiokirkossa

Urkuyö ja Aaria -festivaalin taiteellinen johtaja Erkki Korhonen kalasti tuoreeltaan Timo Mustakallio -kilpailun voittajat esiintymään Espoossa. Tämän vuoden kilpailu käytiin n. 1,5 viikkoa sitten ja sen voitti sopraano Aurora Marthens. Sanna Iljin sai Suomen Kulttuurirahaston Eero Rantala -rahastopalkinnon. Konsertin pianistina oli Tuula Hällström.

Aluksi kuultiin oopperamusiikkia. Mozartin Zaiden tutun ja vaikean aarian Ruhe sanft, mein holdes Leben lauloi tavattoman kauniisti Marthens. Seuraavaksi oli vuorossa kivasti näytelty Kreivittären ja Susannan resitatiivi ja duetto Sull'aria...che soave zeffiretto Mozartin Figaron häistä. Iljin esitti osion lopuksi Alcinan aarian Tornami a vagheggiar Händelin Alcinasta ja Almirenan suositun aarian Lascia, ch'io pianga Händelin Rinaldosta. Puhdasta laulua ja hienoja koristeluja!

Sitten vaihdettiin hetkeksi suomalaiseen musiikkiin: Marthens lauloi Toivo Kuulalta kappaleet Purjein kuutamolla ja Karjapihassa. Jälkimmäisestä hän teki aivan mainion pienen kuvaelman erilaisine äänenväreineen, eleineen ja ilmeineen. Laulajille tarjottiin tovi hengähdysaikaa, kun Hällström ja Korhonen esittivät seuraavaksi Oskar Merikannon nelikätisen pianosovituksen Emil Genetzin kuorolaulusta Herää Suomi. Tämä harvinaisuus oli oikein mukava kuulla pitkästä aikaa, mutta harmillisesti esitystä vaivasi soittajien eritahtisuus ja Korhosen päällepainaminen - selvästikään yhteissoittoa ei ollut harjoiteltu tarpeeksi. Perään Hällström soitti Merikannon Improvisaation, joka oli lumoavaa kuultavaa. Oskar Merikannolta kuultiin vielä Soipa kieli -niminen laulu, jonka solistimme esittivät sointuvasti duettona.

Tämän jälkeen vaihdettiin kolmen kappaleen ajaksi saksankielisiin lauluihin: Iljin lauloi Richard Straussin Ständchenin ja Edward Griegin kappaleet Zur Rosenzeit ja Ein Traum. Ständchenin tulkinta ei säväyttänyt minua suuremmin, vaikka sinänsä kaunista kuultavaa olikin. Konsertin loppuosa oli omistettu Jean Sibeliuksen lauluille. Marthensin versio Jubalista oli sykähdyttävä, ja ihan hyvin menivät myös Den första kyssen sekä Kyssen. Sen sijaan Flickan kom ifrån sin älsklings möte olisi kaivannut loppuun lisää dramaattisuutta. Iljin lauloi perussiistin ja teknisesti hyvän esityksen Var det en dröm? -kappaleesta ja ohjelman päätti Tanken-duetto.

Tuula Hällström ansaitsee jälleen kerran suitsutusta herkästä ja sävykkäästä soitostaan. Upeat nuoret sopraanot vaikuttivat ainakin minut osaamisellaan ja potentiaalillaan. Marthens on tarvittaessa varsinainen äänitykki, jolla on terve tekniikka ja upea ylärekisteri. Myös pianistina tunnettu Iljin on luontainen muusikko, jolla on kaunissävyinen, Marthensia hieman tummempi ja vivahteikkaampi sopraanoääni. Solistien äänet sointuivat hyvin yhteen nautinnollisissa duetoissa. Ylimääräisenä kuultiinkin uusinta Kreivittären ja Susannan numerosta.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Upeita oopperanumeroita Sastamala Gregorianassa


23.7.2017 Barokkiyhtye Baccano, sol. Tuuli Lindeberg ja Teppo Lampela Sastamalan Pyhän Marian kirkossa

Olipa kiva päästä pitkästä aikaa Sastamala Gregoriana -festivaalille! Taiteellinen johtaja Michael Fields oli rakentanut tälle vuodelle monipuolisen ohjelman, jossa huomioitiin Suomi 100, Monteverdi 450 ja reformaatio 500 -juhlavuodet. Valitettavasti ohjelmaani mahtui vain yksi konsertti, mutta se oli onneksi sitäkin kiintoisampi.

Sunnuntai-illan konsertin nimenä oli "A Love Story: Räiskyvää rakkautta sekä säkenöivää ja sensuellia musiikkia G. F. Händelin oopperoista". Esiintymässä oli 7-jäseninen barokkiyhtye Baccano solisteinaan vanhan musiikin ekspertit sopraano Tuuli Lindeberg ja kontratenori Teppo Lampela. Karkussa sijaitseva, 1400- ja 1500-lukujen taitteessa rakennettu Pyhän Marian kirkko oli akustiikaltaan oivallinen ja kaikessa karuudessaan - maalattioineen kaikkineen - hyvä konserttipaikka.

Ohjelma käynnistyi alkusoitolla Händelin oopperasta Almira. Seuraavaksi kuultiin Rinaldosta Almirenan aaria Augelletti, che cantate, Almirenan ja Rinaldon resitatiivi Adorato mio sposo - duetto Scherzando sul tuo volto sekä 1. näytöksestä oleva Sinfonia. Oopperasta Teseo oli ohjelmaan valittu Medean ja Egeon duetto Sì ti lascio / Sì ti sprezzo. Väliin kuultiin Giuseppe Sammartinin (1695-1750) Konsertosta nokkahuilulle, jousille ja basso continuolle F-duuri toinen osa eli Sicilienne.

Ennen väliaikaa oli vuorossa Sosarmesta Elmiran ja Sosarmen resitatiivi Grazie al Cielo - duetto Per le porte del tormento sekä Rodelindasta 1. näytöksen Sinfonia sekä Rodelindan ja Bertaridon resitatiivi Non ti bastò - duetto Io t'abbraccio.

Konsertin jälkipuoliskon aloitti Sammartinin konserton ensimmäinen osa eli Allegro. Toisena numerona oli Händelin Tolomeosta Seleucen ja Tolomeon ns. kaikuaaria Dite, che fà. Tämän jälkeen siirryttiin Orlandoon: Ensin alkusoitto, sitten Angelican ja Orlandon resitatiivi Più non fuggir potrai - duetto Finché prendi sekä lopuksi Sinfonia kolmannesta näytöksestä.

Minulle täysin tuntemattomasta oopperasta Poro, re dell'Indie kuultiin Sinfonia 2. näytöksestä sekä Cleofiden ja Poron resitatiivi Mio ben! / Lasciami! - duetto Caro! / Dolce! Seuraavaksi oli vuorossa Sammartinin konserton kolmas osa Allegro assai. Ohjelman päätti Giulio Cesare in Egittosta Cleopatran ja Cesaren duetto Caro! / Bella! sekä loppukuoro Ritorni omai nel nostro core.

Konsertti oli aivan ensiluokkainen ja suurta nautintoa alusta loppuun. Baccanon muusikot pelasivat hyvin yhteen ja soittivat tunnetiloja erinomaisesti ilmentäen. Lindeberg ja Lampela loistivat solisteina ja olivat täydellinen pari monissa duetoissa. Ylimääräisenä saimme uusinnan Almirenan ja Rinaldon duetosta.